He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki.
Ällistyttävä esikoinen, unohtumaton romaani, luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia.
Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka onnettomuus. Kuka tappoi kylän oman kultapojan, komean ja ihaillun Chasen?
Tarinan päähenkilö on Kya, jonka elämää ryhdytään prologin jälkeen tarkastelemaan takaumien kautta. Aika ajoin palataan nykyhetkeen ihmettelemään murhatapausta, mutta enemmän vetää menneisyys. Chasen kuolemaa edeltävinä vuosina Kya elää rämeellä, saa kyläläisiltä pilkkanimen Rämelikka ja hankkii elantonsa miten kykenee. Kya jää jo nuorena yksin ja opettelee elämään yksinäisyydessä, jonka rikkovat vain muutamat ihmiset – heidän joukossaan Chase Andrews. Chasen kuoltua kyläläisten katse kohdistuukin outoon erakkoon: mitä tekemistä Kyalla oli Chasen kanssa? Eikä aikaakaan, kun Kya päätyy murhasta epäillyksi.
Suon villi laulu on ylistys luonnolle ja erityisesti suomaisemalle. Alueelle, jossa elää "rämeen roskaväki" ja jota ei suuremmin kukaan arvosta. Kya löytää sieltä kuitenkin paikkansa silloinkin, kun ihmiset yksi toisensa perään hylkäävät hänet. Hylkääjiä ja hyljeksijöitä hänellä riittääkin.
Kuu jos joku ymmärsi yksinäisyyttä. Kya palasi sammakonpoikasten tuttujen vaiheiden ja tanssivien tulikärpästen ääreen, yhä syvemmälle sanattoman erämaan syvyyksiin. Luontoon, joka tuntui tarjoavan ainoan vakaana säilyvän perustan.
Kyan tarina on yksi versio ryysyistä rikkauksiin -tarinoista. Vähäosainen, roskasakkiin kuuluva tyttö selviytyy elämässään eteenpäin omin voimin ja käyttää lahjojaan rakentaakseen elämästään parempaa. Ongelmana kuitenkin on, että lähtökohdat ovat tarpeettoman epärealistiset, mikä häiritsee lukemista aika lailla. Ehkä romaaniin pitäisi suhtautua puhtaana viihteenä, jota voi lukea vaaleanpunaisten lasien läpi realismin unohtaen. Antaahan romaani omalla tavallaan myös uskoa siihen, että heikompiosainenkin voi päästä elämässä eteenpäin.
Luontokuvaus on Suon villin laulun ehdoton vahvuus. Delia Owens maalaa kauniin sanakääntein esiin rämemaiseman ja luonnon moninaisuuden. Dialogi taas on kovin kömpelöä eivätkä kerronnan sekaan ripotellut runotkaan oikein toimi, vaikka ne selityksensä lopussa saavatkin. Viihdyttävää ajanvietettä ja tenhoavaa luontokuvausta etsivälle tämä romaani voi kuitenkin olla oiva valinta.
Delia Owensin esikoisromaanista muualla: Kirjaluotsi, Leena Lumi, Lumiomena ja Anna Vihervaarasta.
Niin paljon Kya viettää aikaa veneessään, että otan tämän romaanin mukaan Kirjoja ulapalta -haasteeseen.
Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!
Minulle tämä oli odotettua paljon parempi kirja. En edes itse tajunnut tätä tilata, vaan kirja lysi minut. Tarina on mahdollista tapahtua ja jos tätä vertaa vaikka Tara Webstoverin elämäntarinaan kirjssa Opintiellä, siinä en voinut uskoa mahdolliseksi kaikkea mitä Taralle tapahtui ja hän selvisi. Olrn kuunnellut Taran haastattelun ja totta ihan kaikki se kauhea on. Hylättyjä lapsia on ympäri maailman, mutta Tarahan oli vielä vahvan väkivallan alainen perheensä puolelta. Jotkut lapset selviävät kuten Kya ja sellaista kutsuttaisiin ihmeeksi, jos joku nyt paljastaisikin, että tämäkin tarina oli totta.
VastaaPoistaMinun kohdallani odotukset ehtivät varmaan nousta liian suuriksi, eikä kokonaisuus sitten ihan vetänyt odottamallani tavalla. Westoverin kirjaa en ole lukenut, vaikka moni sitä on kehunut. Se vaikuttaa kiinnostavalta mutta myös rankalta varsinkin, kun taustalla on tositapahtumia. Kyan tarinassa viehättää se sadunomainen hohde, joka tekee tarinasta vähemmän rankan kuin mitä se voisi olla.
PoistaEn minäkään ole lukenut Webstoverin kirjaa, aloitin kyllä, mutta kesken jäi.
VastaaPoistaHylättyjä lapsia on maailma täynnä ja he joutuvat selviämään. Tämä kirja on kirjaston pitkällä varauslistalla. Hyvää kannattaa odottaa.
Toivottavasti odotus palkitaan pian, Mai. Kiva sitten kuulla ajatuksiasi tästä.
PoistaAloitin tämän eilen ja ehdin lukea noin 50 sivua ja tarina imaisi mukaansa. Odotan jo iltaa...tarina jatkuu.
VastaaPoistaKovin tästä on pidetty.
PoistaHAISTAKAA persereikääni jumalauta saatanat kikkeli pippeli
VastaaPoista