Siirry pääsisältöön

Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama

Olimme seisseet samassa kohdassa Karlin kanssa 17 vuotta sitten, hiipineet läpi pimeän aulan. Yö oli kuuma ja sirkat sirittivät Puolalanmäen pensaissa. Ilmassa tuoksuivat puutarhan jasmikkeet ja kärsimyskukat.
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama
Tammi 2019
319 sivua
"Dioraama on pienoismallien rakentamisen äärimmäinen muoto, jossa malleille on rakennettu myös autenttinen ympäristö. Dioraama on kuin kolmiulotteinen taidemaalaus." (Pienoismallit.net.)

Anna-Kaari Hakkaraisen käsissä Dioraamasta muotoutuu dioraama, joka laajenee moniin suuntiin. Kerronta luo vahvoja mielikuvia ja saa mielen täydentämään kerrottua, tarinan aukkoja. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin katselisi kuvia – romaani on voimakkaan visuaalinen.

Useimmiten toistuu kuva Juliasta, joka on asettunut lumen saartamaan hotelliin. Hotellissa nainen tarkastelee elettyä elämäänsä ja erityisesti hän muistelee Karlia, jonka kanssa vietti yhteisiä hetkiä vuosia sitten.
Tulin tänne, koska minun on löydettävä hiljaisuus.
Hiljaisuuden keskellä Julia muistaa, haluaa edetä järjestyksessä unohtamatta yhtäkään kohtaa. Lukija lähtee mukaan katselemaan ja kuuntelemaan hänen muistojaan, jotka laajenevat ja haipuvat vuoronperään – tulevat lähelle ja liukuvat tavoittamattomiin.

Dioraama ei ole helppoa luettavaa, mutta se on äärimmäisen kiehtova romaani, jolle kannattaa antaa mahdollisuus. Vaikka koen, etten saa tarinasta pitävää otetta, on romaanissa jotain ihmeellistä intensiteettiä, joka vetoaa ja vie mukanaan. Tunnelma jää kauniisti mieleen ja saa haikealla tavalla kaipaamaan hiljaisuutta lumen saartamassa hotellissa.

Anna-Kaari Hakkaraisen kiehtovasta romaanista muualla: KirjavinkitHelmi Kekkonen, Reader, why did I marry him?, Mitä luimme kerranTuijata. KulttuuripohdintojaLumiomena – Kirjoja ja haaveilua ja Kirjaluotsi.

Helmet 2020: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja. Julian ajatuksissa on paljon sellaista, mihin samaistun. Erityisesti sykähdytti se, miten hän Karlin avulla kohtasi pelkojaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…