Siirry pääsisältöön

Maria Jotuni: Huojuva talo

Päivän tunnelma oli joskus niin sekava, että tuntui kuin asuisi hullujenhuoneessa, jossa hetkeksikään ei saanut unohtaa, missä oli ja mitä teki. Eteenpäin auttoi vain se, että päätti lujasti, ettei mikään uhkaus eikä järjettömyys saanut järkyttää niin, ettei tuota, missä oli, olisi muistanut.
Maria Jotuni: Huojuva talo
Seven-pokkarit 2007,
julkaistu ensimmäisen kerran 1963 (Otava)
577 sivua

Taikakirjaimet emännöi tällä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on edennyt jo 10. kierrokselle (koontipostaus täällä). Minä valitsin luettavakseni Maria Jotunin postuumisti julkaistun romaanin Huojuva talo, joka on pitkään roikkunut luettavien teoksien listallani. Jollain tapaa kirjaan tarttuminen on pelottanut, sillä olen tiennyt, että tarina on raastava ja että keskeisenä teemana on perheväkivalta.

© Niina/Yöpöydän kirjat

Raastava ja rankka tarina tässä onkin kyseessä. Isäänsä ihaileva ja kylmähkön äidin kasvattama Lea päätyy naimisiin Eero Markun kanssa. Haaveet romanttisesta rakkaudesta unohtuvat miehen kiihkeiden vaatimusten keskellä ja Lea taipuu avioliittoon.

Alkuun kaikki sujuukin hyvin. Tuore aviovaimo jättää työnsä ja jää kotiin – mies vakuuttaa, että hän elättää kyllä perheen. Myöhemmin päätös kyllä joutuu kyseenalaiseen valoon monin tavoin, kun mies pitää käsissään taloudellista valtaa eikä vaimolla ole varaa oikeastaan mihinkään. Muutoinkin tunnelma alkaa kiristyä vähitellen muuttuakseen ennen pitkää suorastaan piinavaksi.

Avioliiton kuvaus on Huojuvassa talossa helvetillinen. Eero Markku näyttäytyy hahmona, josta saa hyviä puolia kaivamalla kaivaa, eikä niitä ole löytyä sittenkään. Lea taas on aviopuoliso, joka kaiken kärsii ja on hiljaa silloinkin, kun olisi montakin syytä avata suu. Mies saa tilaa käyttäytyä röyhkeästi ja käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

Pelkästään väkivallasta ei kuitenkaan ole kysymys. Romaanissa on runsaasti dialogia, joka avaa esimerkiksi yhteiskunnallista tilannetta ja naisen asemaa. Eeron mielenmaisemaa keskustelut avaavat hyytävällä tavalla: miten tasapainoton ja raunioitunut voikaan ihmismieli olla.
Piti odottaa, että aika kuluisi. Odottaa mitä? Loppua, koska ei selviydytty. Nämä vuodet olivat olleet pitkä odotusaika, vaikeudet olivat tulleet ja menneet, mutta eivät kadonneet, kun entinen oli mennyt, oli uusi tullut, kun se oli sivuutettu, odotti taas uusi. Sai varoa, mitä sanoi ja teki. Ja siinä sai tuntea kykynsä rajoitukset.
Vavahduttavasti romaanissa kuvataan sitä, millaista on elää sairaan ihmisen mielivallan alla. Jännite kantaa hyvin alusta loppuun, kun lähestyvän tuhon tai pelastuksen odotus saa suorastaan ahmimaan kirjaa. Vuonna 1963 ensimmäisen kerran julkaistu romaani on kestänyt aikaa hyvin ja on antoisaa luettavaa nykylukijallekin.

Kirjasta muualla: Luettua elämää, Mrs Karlsson lukee ja Jokken kirjanurkka.

Helmet 2020: 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera.

Kommentit

  1. Huojuva talo on kyllä vaikuttava kirja. Minulle on jäänyt traumoja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta, jota katsoin lapsena puoliksi salaa taustalta, kun äitini sitä seurasi. Siinä oli joku järkyttävä kohtaus, jossa isä pakotti pikkupoikaa koskemaan saunan kiukaaseen. Se oli minulle silloin käsittämätön asia, että vanhempi voi kohdella lastaan niin. Vanhempana luin kirjan, ja ravisuttava oli myös lukukokemuksena. Upea romaani kamalasta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan lapsena kurkkineeni tv-sarjaa, josta jäi mieleen lähinnä ahdistavuus. Ehkä sen vuoksi en aikoihin rohjennut tarttua kirjaan, joka sekin on hyvin ravisteleva.

      Poista
    2. Pitäisi lukea, joskus aikoinaan luin vähän alkua mutta oli silloiseen fiilikseen liian raskas...

      Poista
    3. Ei tämä tosiaan mitenkään mieltä virkistävä ole. Ahdistavuuden vuoksi pitkään tätä välttelin.

      Poista
  2. Huomasin juuri, etten ole lukenut klassikkohaasteen yhdälläkään kierroksella kotimaista klassikkoa. Pitänee korjata puute jossain vaiheessa, mutta luulen, etten ehkä kuitenkaan aloita tästä kirjasta. Klassikko tai ei, taitaa aiheeltaan liian ahdistava kirja minulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaisistakin onneksi löytyy valinnanvaraa. :)

      Poista
  3. En ole tätä lukenut, mutta kuvailusi perusteella pitää itsellä olla vahva ja tasapainoinen olo tätä lukeakseen. Kotimaisissa klassikoissa on itsellänikin vielä paljon tutustuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä senlaatuista ahdistavuutta on, että kovin matalapaineiseen mielentilaan tätä ei voi suositella.

      Poista
  4. Huojuva talo on loistavaa kirjallisuutta. Se on kirkasta proosaa, selkeä ja analyyttinen. Hämmästyin oikeastaan eniten sitä, miten jämäkkä se on. Toteava, moderni kerronta, ei jätä mitään armoa Eero Markun kasvavalle hulluudelle. Vaikka sivuja on paljon, muistan minäkin lukeneeni tätä ahmien. Jotuni on nero.

    Ihan hölmöä tietysti ajatella näin, mutta jos nuoret tytöt tai naiset ylipäätään lukisivat tämän, monelta erehdykseltä ja ehkä jopa ihmishengen menetykseltä pelastuttaisiin. Perhehelvetti on todellakin helvetti maan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jämäkkä on tosiaan hyvä sana kuvaamaan tätä. Varmaan nimenomaan tuo ominaisuus vaikutti siihen, että tarina vei – ahdistavuudestaan huolimatta – niin voimalla mukanaan.
      Hmm, ehkä tämän lukeminen ja analyyttinen käsittely voisi olla hyväksi. En tullut tuota aiemmin ajatelleeksi.

      Poista
  5. Tämä on ihan järkyttävä kirja. Kauheaa miten perheissä eletään tuommoisen kauhun alla. En kyllä suosittele kaikille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kaikille suositella. Varmaan minullakin vei vuosia, että tähän tartuin, koska en vain saanut kerättyä rohkeutta riittävästi. Nyt olen tyytyväinen, että luin Huojuvan talon.

      Poista
  6. Tämä on hurja romaani, ja niin on siitä tehty tv-draamakin. Nostan Jotunin taidolle lyhyen ja pitkän proosan kirjoittajana.

    On tämä klassikkohaaste mainio, vanhat kirjat elävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotuni on kyllä taitava ihmiskuvaaja. Ja klassikkohaaste on mainio, koska se houkuttaa tarttumaan näihin vanhoihin aarteisiin.

      Poista
  7. Olen monesti miettinyt, lukisinko tämän. Mutta sitten tulen tulokseen, etten ainakaan vielä. Kirja kuulostaa niin rankalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka tämä tosiaan on. Ehkä jossain vaiheessa koet tälle olevan oikea aika. Sen tämä tarvitsee.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…