Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Testamentit

Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.


Margaret Atwood: Testamentit
Otava 2019
Alkuteos The testaments 2019
Suomentanut Hilkka Pekkanen
496 sivua
Äänikirjan lukija Outi Vuoriranta
kesto 12 t 43 min

Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.

Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojien eteen tuodaan The Handmaid's Talessa. Romaani on kuin suoraa jatkoa televisiosarjalle, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Testamentit vaikuttaa!

Toki nyt on kulunut viisitoista vuotta siitä, mihin Orjattaresi ja sen pohjalta tehty televisiosarja päättyivät. Missä Frediläinen on nyt? Entä mitä tapahtui hänen lapselleen? Entä mitä Gileadissa on tapahtunut vuosien aikana?

Moneen kysymykseen Testamentit antaa vastauksen. Osin ollaan Gileadissa, osin Kanadassa. Vapaassa Kanadassa törmätään jatkuvasti Gilead-myönteiseen propagandaan ja helmityttöihin, jotka yrittävät käännyttää nuoria naisia mukaansa Gileadiin etsimään parempaa elämää. Heitä tarkkailee Daisy, joka elää varsin tavallisen teinitytön elämää  – tai ehkei sittenkään elä. Merkittävä vanha tuttavuus romaanin sivuilta löytyy, kun yhtenä kolmesta kertojasta ääneen pääsee Lydia-täti, joka jäi varsin vahvasti mieleen varsinkin televisiosarjasta. Daisyn ja Lydian lisäksi kertojana on myös Agnes, komentajan tytär Gileadissa.

Romaanin keskiössä ovat nyt ehkä entistä enemmänkin naiset. Komentajat ja muut miehet jäävät sivuosaan, taka-alalle, vaikka Gileadissa arvojärjestys on varsin selvä. Erityisesti Lydian taustaan kurkistaminen oli kiinnostavaa.

Tarina vetää hyvin – jopa niin, että etsin hetkiä kuunnellakseni äänikirjaa silloinkin, kun en yleensä kuuntele. Kirjan lopun luin e-kirjana, koska en malttanut odottaa tilaisuutta päästäkseni taas kuuntelemaan. Testamentit siis onnistui hyvin ainakin minut viemään mukanaan! Onnistunutta on paitsi juonen kuljetus, myös se, miten tarinan maailmoja luodaan. Testamentit vakuutti minut vahvasti.

Margaret Atwoodin romaanista muualla: Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Luen parhaillaan kirjaa hitaasti ja nautin kaikesta jännityksestä ja pelottavasta dystopiasta. Atwood on loistava tarinan kertoja. Testamentit on upea teos. Tosin hyytävän upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testamentit on kyllä nautittava romaani! Pitääkin silmäillä, milloin julkaiset postauksen tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii