Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Testamentit

Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.


Margaret Atwood: Testamentit
Otava 2019
Alkuteos The testaments 2019
Suomentanut Hilkka Pekkanen
496 sivua
Äänikirjan lukija Outi Vuoriranta
kesto 12 t 43 min

Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.

Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojien eteen tuodaan The Handmaid's Talessa. Romaani on kuin suoraa jatkoa televisiosarjalle, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Testamentit vaikuttaa!

Toki nyt on kulunut viisitoista vuotta siitä, mihin Orjattaresi ja sen pohjalta tehty televisiosarja päättyivät. Missä Frediläinen on nyt? Entä mitä tapahtui hänen lapselleen? Entä mitä Gileadissa on tapahtunut vuosien aikana?

Moneen kysymykseen Testamentit antaa vastauksen. Osin ollaan Gileadissa, osin Kanadassa. Vapaassa Kanadassa törmätään jatkuvasti Gilead-myönteiseen propagandaan ja helmityttöihin, jotka yrittävät käännyttää nuoria naisia mukaansa Gileadiin etsimään parempaa elämää. Heitä tarkkailee Daisy, joka elää varsin tavallisen teinitytön elämää  – tai ehkei sittenkään elä. Merkittävä vanha tuttavuus romaanin sivuilta löytyy, kun yhtenä kolmesta kertojasta ääneen pääsee Lydia-täti, joka jäi varsin vahvasti mieleen varsinkin televisiosarjasta. Daisyn ja Lydian lisäksi kertojana on myös Agnes, komentajan tytär Gileadissa.

Romaanin keskiössä ovat nyt ehkä entistä enemmänkin naiset. Komentajat ja muut miehet jäävät sivuosaan, taka-alalle, vaikka Gileadissa arvojärjestys on varsin selvä. Erityisesti Lydian taustaan kurkistaminen oli kiinnostavaa.

Tarina vetää hyvin – jopa niin, että etsin hetkiä kuunnellakseni äänikirjaa silloinkin, kun en yleensä kuuntele. Kirjan lopun luin e-kirjana, koska en malttanut odottaa tilaisuutta päästäkseni taas kuuntelemaan. Testamentit siis onnistui hyvin ainakin minut viemään mukanaan! Onnistunutta on paitsi juonen kuljetus, myös se, miten tarinan maailmoja luodaan. Testamentit vakuutti minut vahvasti.

Margaret Atwoodin romaanista muualla: Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Luen parhaillaan kirjaa hitaasti ja nautin kaikesta jännityksestä ja pelottavasta dystopiasta. Atwood on loistava tarinan kertoja. Testamentit on upea teos. Tosin hyytävän upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testamentit on kyllä nautittava romaani! Pitääkin silmäillä, milloin julkaiset postauksen tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...