Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Testamentit

Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.


Margaret Atwood: Testamentit
Otava 2019
Alkuteos The testaments 2019
Suomentanut Hilkka Pekkanen
496 sivua
Äänikirjan lukija Outi Vuoriranta
kesto 12 t 43 min

Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.

Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojien eteen tuodaan The Handmaid's Talessa. Romaani on kuin suoraa jatkoa televisiosarjalle, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Testamentit vaikuttaa!

Toki nyt on kulunut viisitoista vuotta siitä, mihin Orjattaresi ja sen pohjalta tehty televisiosarja päättyivät. Missä Frediläinen on nyt? Entä mitä tapahtui hänen lapselleen? Entä mitä Gileadissa on tapahtunut vuosien aikana?

Moneen kysymykseen Testamentit antaa vastauksen. Osin ollaan Gileadissa, osin Kanadassa. Vapaassa Kanadassa törmätään jatkuvasti Gilead-myönteiseen propagandaan ja helmityttöihin, jotka yrittävät käännyttää nuoria naisia mukaansa Gileadiin etsimään parempaa elämää. Heitä tarkkailee Daisy, joka elää varsin tavallisen teinitytön elämää  – tai ehkei sittenkään elä. Merkittävä vanha tuttavuus romaanin sivuilta löytyy, kun yhtenä kolmesta kertojasta ääneen pääsee Lydia-täti, joka jäi varsin vahvasti mieleen varsinkin televisiosarjasta. Daisyn ja Lydian lisäksi kertojana on myös Agnes, komentajan tytär Gileadissa.

Romaanin keskiössä ovat nyt ehkä entistä enemmänkin naiset. Komentajat ja muut miehet jäävät sivuosaan, taka-alalle, vaikka Gileadissa arvojärjestys on varsin selvä. Erityisesti Lydian taustaan kurkistaminen oli kiinnostavaa.

Tarina vetää hyvin – jopa niin, että etsin hetkiä kuunnellakseni äänikirjaa silloinkin, kun en yleensä kuuntele. Kirjan lopun luin e-kirjana, koska en malttanut odottaa tilaisuutta päästäkseni taas kuuntelemaan. Testamentit siis onnistui hyvin ainakin minut viemään mukanaan! Onnistunutta on paitsi juonen kuljetus, myös se, miten tarinan maailmoja luodaan. Testamentit vakuutti minut vahvasti.

Margaret Atwoodin romaanista muualla: Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Luen parhaillaan kirjaa hitaasti ja nautin kaikesta jännityksestä ja pelottavasta dystopiasta. Atwood on loistava tarinan kertoja. Testamentit on upea teos. Tosin hyytävän upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testamentit on kyllä nautittava romaani! Pitääkin silmäillä, milloin julkaiset postauksen tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?