Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Mirjami

Jatkamme töitämme ihan hiljaisina, vain radio on auki, uutisten välillä soitetaan surumusiikkia. Helsinkiä pommitettu, paljon kuolonuhreja, sanotaan uutisissa.Ajatukset sakkaavat. Loukkaantuneita. Kuolonuhreja. Tavallisia ihmisiä.
Heidi Köngäs: Mirjami
Otava 2019
357 sivua
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen
Kesto 7 t 32 min

Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen – äidin tarinaan päästiin tutustumaan romaanissa Sandra (2017), mutta Sandran tarinaa ei tarvitse tuntea pystyäkseen uppoutumaan Mirjamin ja hänen läheistensä elämään Mäntässä. Sotavuosien varjo on pitkä ja se vaikuttaa niin Mirjamin kuin hänen sisartensa Soilin ja Annikin elämään. Tarinan kertojia ovat sisaret ja heidän äitinsä.

Lähtöpiste on 1920-luvun lopulla, kun kaikki kotitalosta myydään. Perhe pakkaa vähät tavaransa ja muuttaa uudelle kotiseudulle, sinne mihin oli valtavan pitkä matka. Matkalla saavuttiin ensin Vilppulaan, mistä jatkettiin lopulliseen määränpäähän Mänttään.
Ympärillä oli vain suota ja lepikkoa, mutta meidän tontille oli nopeasti kyhätty koppeli, jossa oli vain yksi huone. Me juostiin katsomaan sitä koppelia ja siellä tuoksui tuoreelle puulle.
Mäntässä perhe rakentaa uuden alun elämälleen. Samaan aikaan lapset kasvavat. Pojat joutuvat silmätysten sodan kanssa tavalla tai toisella, tyttäret etsivät omia suuntiaan yhteiskunnassa, joka muuttuu valtavasti ja avautuu vähitellen maailmalle. 1920-luvulta 1940-luvun lopulle on lopulta vain hetki, mutta henkinen matka on suuri. Mitä sodan keskellä eläneet voivat elämältään odottaa?
Istun paikoillani ja näen kylmän aamun jo valkenevan. Kaikki siintää edessäpäin kuin horisontin kapea, pian jo päiväksi venyvä punainen viiva.
Heidi Köngäs kirjoittaa tavattoman kauniisti. Sodan varjojen keskellä elävä tarina ilmentää sitä, miten laajasti ja raskaasti sota satuttaa ja jättää jälkensä. Nuorten naisten tarinoissa on kaihoa ja kauneutta, ja kotirintamalla joudutaan alati pohtimaan, mitä kuuluu veljille, jotka joutuvat rintamalle. Samaan aikaan on kuitenkin tarjolla myös rakkautta, työtä ja mahdollisuuksia katsoa eteenpäin. Erityisesti tilaa saa Mirjamin ja hänen rakastettunsa välinen suhde.

Hieman minua mietitytti tarinaa kuunnellessa kieli, joka kyllä on kaunista mutta paikoin sisältää kovin nykyaikaista sanastoa. En osaa sanoa, miten 1940-luvulla tavattiin puhua, mutta jotkut sanat pistivät korvaan kovin nykyaikaiselta tuntuvina.

Romaanista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirja vieköön! ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Nykyajan sanasto häiritsi minuakin. Paikoin erittäin hienoa tekstiä. Henkilönimiä oli turhan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstin hienous kiinnitti huomioni useaan kertaan, kun tarinaa kuuntelin, mutta huomiota tosiaan kiinnittivät myös nuo nykyaikaisilta tuntuvat sanat. Köngäs kirjoittaa kauniisti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?