Siirry pääsisältöön

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin

Tuo harmaa tiistaiaamu oli tuhansien kilometrien liftausmatkan ensimmäinen päivä. Seuraava etappini olisi Latvian pääkaupunki Riika, mutta lopullinen päämäärä oli huomattavasti kauempana. Olin päättänyt liftata Tallinnasta Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, koska molempien kaupunkien nimi alkoi T:llä. Se oli minulle riittävän hyvä syy lähteä matkaan.
Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin
Atena 2019
278 sivua

Emma Vepsän teos Tie Teheraniin kuvaa sellaista matkustamisen tapaa, johon itse en kykenisi. Tiedän, että minulla ei riittäisi rohkeus matkata tuhansia kilometrejä liftaamalla: eihän sitä koskaan tiedä, millaisen sekopään kyytiin osuu!

Vepsä kuitenkin matkustaa rohkeasti mutta ei hullunrohkeasti. Hän tiedostaa riskejä ja luottaa vaistoihinsa. Lisäksi hän onnistuu matkustamaan määränpäähänsä, Tallinnasta Teheraniin, ja vielä vähän pidemmällekin. Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monenlaisia autoilijoita ja vain muuan ikävä kokemus. Liftatessaan Emma Vepsä kohtaa uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei useinkaan ole este, kun matka jatkuu kohti Irania.
Olin onnekas niin kyydin saamisessa kuin liftaussäässäkin. Paul-niminen mies poimi minut kyytiin vain viiden minuutin odottelun jälkeen. Hänellä oli suuret silmälasit ja pikimustat kulmakarvat. Meillä ei oikeastaan ollut yhteistä kieltä, mutta silti hän puhua pälpätti iloisena koko matkan ja osoitteli asioita ympärillämme. Hymyilin ja nyökyttelin höpötyksen tahtiin.
Tie Teheraniin on todella mielenkiintoinen kirja. Se ei kutistu vain matkanteon kuvaamiseksi vaan Emma Vepsä tarjoaa lukijalle mielenkiintoista tietoa paikoista, jotka hän matkallaan kohtaa. Näkökulma on erilainen kuin mitä olen aiemmin tavannut, ja kirjaa lukiessani opin paljon. Enpä esimerkiksi tiennyt, että maailmassa on sellainen valtio kuin Transnistria.

Ehkä enemmän kuin valtioista ja kansallisuuksista kirjassa on kuitenkin kysymys ihmisistä. Emma Vepsä kohtaa matkallaan tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen, unelmineen ja huolineen. Kohtaamisia sävyttää hyväntahtoisuus ja luottamus kanssakulkijoihin. Se lämmittää mieltä valtavasti.
Selitin motiivini liftauksen taustalla ja että halusin kirjoittaa siitä mihin uskoin: suurin osa maailman ihmisistä on ihan mukavaa porukkaa ja toisille tarkoituksella pahaa tahtovat ihmiset ovat vähemmistö. Halusin ihmisten hyväntahtoisuuden vietäväksi heittäytymällä osoittaa tämän myös käytännössä.
Tie Teheraniin ei ole minulle kirja, joka herättää levottoman matkakuumeen. Se on kirja, jonka äärelle on ihanaa uppoutua omalla kotisohvalla. Olen onnellinen siitä, että saan matkata Vepsän mukana ja kohdata ihmisiä ilman, että minun tarvitsee tehdä muuta kuin kääntää sivua.

Emma Vepsän kirjasta muualla: Kirjala.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 49. Kirjan nimessä on jokin kaupunki.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä kiinnostava kirja ja jotenkin tuo Vepsän kuvaama ihmisten avuliaisuus ja hyväntahtoisuus vaan aina yllättävät tällaisen kyynikon. Minustakaan ei tuollaiseen reissuun olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta avuliaisuudesta ja hyväntahtoisuudesta jäi kyllä hyvä mieli. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...