Siirry pääsisältöön

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin

Tuo harmaa tiistaiaamu oli tuhansien kilometrien liftausmatkan ensimmäinen päivä. Seuraava etappini olisi Latvian pääkaupunki Riika, mutta lopullinen päämäärä oli huomattavasti kauempana. Olin päättänyt liftata Tallinnasta Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, koska molempien kaupunkien nimi alkoi T:llä. Se oli minulle riittävän hyvä syy lähteä matkaan.
Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin
Atena 2019
278 sivua

Emma Vepsän teos Tie Teheraniin kuvaa sellaista matkustamisen tapaa, johon itse en kykenisi. Tiedän, että minulla ei riittäisi rohkeus matkata tuhansia kilometrejä liftaamalla: eihän sitä koskaan tiedä, millaisen sekopään kyytiin osuu!

Vepsä kuitenkin matkustaa rohkeasti mutta ei hullunrohkeasti. Hän tiedostaa riskejä ja luottaa vaistoihinsa. Lisäksi hän onnistuu matkustamaan määränpäähänsä, Tallinnasta Teheraniin, ja vielä vähän pidemmällekin. Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monenlaisia autoilijoita ja vain muuan ikävä kokemus. Liftatessaan Emma Vepsä kohtaa uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei useinkaan ole este, kun matka jatkuu kohti Irania.
Olin onnekas niin kyydin saamisessa kuin liftaussäässäkin. Paul-niminen mies poimi minut kyytiin vain viiden minuutin odottelun jälkeen. Hänellä oli suuret silmälasit ja pikimustat kulmakarvat. Meillä ei oikeastaan ollut yhteistä kieltä, mutta silti hän puhua pälpätti iloisena koko matkan ja osoitteli asioita ympärillämme. Hymyilin ja nyökyttelin höpötyksen tahtiin.
Tie Teheraniin on todella mielenkiintoinen kirja. Se ei kutistu vain matkanteon kuvaamiseksi vaan Emma Vepsä tarjoaa lukijalle mielenkiintoista tietoa paikoista, jotka hän matkallaan kohtaa. Näkökulma on erilainen kuin mitä olen aiemmin tavannut, ja kirjaa lukiessani opin paljon. Enpä esimerkiksi tiennyt, että maailmassa on sellainen valtio kuin Transnistria.

Ehkä enemmän kuin valtioista ja kansallisuuksista kirjassa on kuitenkin kysymys ihmisistä. Emma Vepsä kohtaa matkallaan tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen, unelmineen ja huolineen. Kohtaamisia sävyttää hyväntahtoisuus ja luottamus kanssakulkijoihin. Se lämmittää mieltä valtavasti.
Selitin motiivini liftauksen taustalla ja että halusin kirjoittaa siitä mihin uskoin: suurin osa maailman ihmisistä on ihan mukavaa porukkaa ja toisille tarkoituksella pahaa tahtovat ihmiset ovat vähemmistö. Halusin ihmisten hyväntahtoisuuden vietäväksi heittäytymällä osoittaa tämän myös käytännössä.
Tie Teheraniin ei ole minulle kirja, joka herättää levottoman matkakuumeen. Se on kirja, jonka äärelle on ihanaa uppoutua omalla kotisohvalla. Olen onnellinen siitä, että saan matkata Vepsän mukana ja kohdata ihmisiä ilman, että minun tarvitsee tehdä muuta kuin kääntää sivua.

Emma Vepsän kirjasta muualla: Kirjala.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 49. Kirjan nimessä on jokin kaupunki.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä kiinnostava kirja ja jotenkin tuo Vepsän kuvaama ihmisten avuliaisuus ja hyväntahtoisuus vaan aina yllättävät tällaisen kyynikon. Minustakaan ei tuollaiseen reissuun olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta avuliaisuudesta ja hyväntahtoisuudesta jäi kyllä hyvä mieli. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?