Siirry pääsisältöön

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin

Tuo harmaa tiistaiaamu oli tuhansien kilometrien liftausmatkan ensimmäinen päivä. Seuraava etappini olisi Latvian pääkaupunki Riika, mutta lopullinen päämäärä oli huomattavasti kauempana. Olin päättänyt liftata Tallinnasta Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, koska molempien kaupunkien nimi alkoi T:llä. Se oli minulle riittävän hyvä syy lähteä matkaan.
Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin
Atena 2019
278 sivua

Emma Vepsän teos Tie Teheraniin kuvaa sellaista matkustamisen tapaa, johon itse en kykenisi. Tiedän, että minulla ei riittäisi rohkeus matkata tuhansia kilometrejä liftaamalla: eihän sitä koskaan tiedä, millaisen sekopään kyytiin osuu!

Vepsä kuitenkin matkustaa rohkeasti mutta ei hullunrohkeasti. Hän tiedostaa riskejä ja luottaa vaistoihinsa. Lisäksi hän onnistuu matkustamaan määränpäähänsä, Tallinnasta Teheraniin, ja vielä vähän pidemmällekin. Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monenlaisia autoilijoita ja vain muuan ikävä kokemus. Liftatessaan Emma Vepsä kohtaa uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei useinkaan ole este, kun matka jatkuu kohti Irania.
Olin onnekas niin kyydin saamisessa kuin liftaussäässäkin. Paul-niminen mies poimi minut kyytiin vain viiden minuutin odottelun jälkeen. Hänellä oli suuret silmälasit ja pikimustat kulmakarvat. Meillä ei oikeastaan ollut yhteistä kieltä, mutta silti hän puhua pälpätti iloisena koko matkan ja osoitteli asioita ympärillämme. Hymyilin ja nyökyttelin höpötyksen tahtiin.
Tie Teheraniin on todella mielenkiintoinen kirja. Se ei kutistu vain matkanteon kuvaamiseksi vaan Emma Vepsä tarjoaa lukijalle mielenkiintoista tietoa paikoista, jotka hän matkallaan kohtaa. Näkökulma on erilainen kuin mitä olen aiemmin tavannut, ja kirjaa lukiessani opin paljon. Enpä esimerkiksi tiennyt, että maailmassa on sellainen valtio kuin Transnistria.

Ehkä enemmän kuin valtioista ja kansallisuuksista kirjassa on kuitenkin kysymys ihmisistä. Emma Vepsä kohtaa matkallaan tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen, unelmineen ja huolineen. Kohtaamisia sävyttää hyväntahtoisuus ja luottamus kanssakulkijoihin. Se lämmittää mieltä valtavasti.
Selitin motiivini liftauksen taustalla ja että halusin kirjoittaa siitä mihin uskoin: suurin osa maailman ihmisistä on ihan mukavaa porukkaa ja toisille tarkoituksella pahaa tahtovat ihmiset ovat vähemmistö. Halusin ihmisten hyväntahtoisuuden vietäväksi heittäytymällä osoittaa tämän myös käytännössä.
Tie Teheraniin ei ole minulle kirja, joka herättää levottoman matkakuumeen. Se on kirja, jonka äärelle on ihanaa uppoutua omalla kotisohvalla. Olen onnellinen siitä, että saan matkata Vepsän mukana ja kohdata ihmisiä ilman, että minun tarvitsee tehdä muuta kuin kääntää sivua.

Emma Vepsän kirjasta muualla: Kirjala.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 49. Kirjan nimessä on jokin kaupunki.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä kiinnostava kirja ja jotenkin tuo Vepsän kuvaama ihmisten avuliaisuus ja hyväntahtoisuus vaan aina yllättävät tällaisen kyynikon. Minustakaan ei tuollaiseen reissuun olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta avuliaisuudesta ja hyväntahtoisuudesta jäi kyllä hyvä mieli. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii