Siirry pääsisältöön

Kim Thúy: Ru

"Ensimmäinen kanadalainen opettajani auttoi meitä seitsemää ryhmän nuorinta vietnamilaista ylittämään sillan joka johti nykyisyyteemme. Hän vahti asettautumistamme hellästi kuin äiti keskoslastaan."
Kim Thúy: Ru
Gummerus 2019
Ranskankielinen alkuteos Ru 2009
Suomentanut Marja Luoma
144 sivua

Kim Thúy on nuorena Vietnamista pakolaisena Kanadaan muuttanut kirjailija, jonka romaani Ru on omaelämäkerrallinen. Kirjan nimi on kiehtovasti monimerkityksellinen; näin nimen merkitystä avataan romaanin takakannessa:
Vietnamin kielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan.
Kim Thúyn ja hänen koko perheensä elämä mullistuu, kun kommunistit saapuvat Saigoniin. Kotitalosta annetaan puolet kommunistien käyttöön, ja tilat erotetaan tiilimuurilla. Vuoden kuluttua uuden kommunistihallinnon viranomaiset tulevat viemään loputkin, ja alkaa olla aika suunnitella lähtöä.
Hyvin pian musiikki, joka oli auttanut lapsisotilaita avaamaan kätensä nyrkistä, joutui kattoterassillemme sytytettyyn roihuun. He olivat saaneet käskyn polttaa kirjasta, levyt, elokuvat, kaiken joka ei sopinut kuvaan lihaksikkaista miehistä ja naisista talikko, vasara ja keltaisella tähdellä somistettu punainen lippu kädessään. Hyvin pian he täyttivät taivaan savulla taas kerran.
Vetoamalla kiinalaisiin sukujuuriin Thúyn perhe pääsee pakenemaan. Vaarallisen venematkan ja pakolaisleirin kurjuuden jälkeen koittaa pääsy uuteen kotimaahan, ja kauniisti Thúy kuvaa sitä, miten pakolaisia autettiin uuden elämän alkuun. Helppoa ei kuitenkaan ole elää kahden maan välissä ja rakentaa identiteettiä osin kanadalaisena, osin vietnamilaisena. Lukijalle joka tapauksessa tarjoutuu kirjan äärellä aimo annos oppia vietnamilaisuudesta.

Romaani on fragmentaarinen: lyhyet katkelmat seuraavat toisiaan ja luovat omanlaisensa rytmin lukemiseen. Tyyli on toteava eikä muutu, vaikka se, mitä sanotaan, on paikoin kovinkin järisyttävää. Tarina on samaan aikaan kaunis ja kauhea: se osoittaa sodan kaoottisuuden ja rumuuden ja samalla muistuttaa, miten paljon maailmassa on hyvää.

Ru on aivan omanlaisensa, kiehtova ja kiinnostava kertomus vietnamilaisuudesta, pakolaisuudesta, äitiydestä ja paljosta muusta. Sen verran painavaa sisältö on, että Helmet 2019 -lukuhaasteesta kuittaan kohdan 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen. 
Muistan yläasteelta oppilaita, jotka vastustivat pakollisia historiantunteja. Olimme nuoria, emmekä tienneet, että historianopetus oli etuoikeus, johon vain rauhan aikaa elävillä mailla on varaa.
Kirjankansibingosta merkkaan ruudun Eksotiikka. Bingo!
Tästä romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: LukijatarKirjaluotsi, Mari A:n kirjablogi, Kirjan pauloissa ja Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Minusta kirja on tämän vuoden koskettavin kirja. Olen jo varannut jatkokirja Vi kirjastosta.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut bingosta! Me olemme täytelleet ruudokkoa aivan eri tavoin... omat ruksini ovat lähinnä tuolla oikealla ylhäällä, bingoon on vielä matkaa. Tämä Ru on kyllä ihastuttava ja erikoinen kirja. Pitääpä laittaa Main tavoin tuo uusikin kirja varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En ole mitenkään kovin järjestelmällisesti bingon kanssa edennyt, mutta nyt sainkin nopeasti aikaan ensimmäisen bingorivin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?