Siirry pääsisältöön

Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin

"Kerran kuussa meillä oli Miskan kanssa treffi-ilta, olimmehan kiireisiä lapsettomia uraihmisiä, DINK-pariskunta (double income no kids). Väliäkös sillä, vaikka minun urani voisi kohta vajota Mariaanien haudan pohjalle. Miska valitsi ravintolat, ruoka kiinnosti häntä eri tavalla kuin minua. Nyt oli vuorossa trendikäs syöttölä Espalla. Sisustus mustia pintoja ja vaaleaa vaneria. Napue-pullot pönöttivät valaistussa vitriinissä kuin pyhät artefaktit."
Laura Honkasalo:
Vie minut jonnekin
Otava 2018
351 sivua

Nella on kolmekymppinen nainen, jonka elämä on mallillaan. On ihana mies, kiva koti, hyvä työpaikka ja toimivat suhteet lähisukuun. Jotain kuitenkin puuttuu.

Aika tutulta vaikuttava lähtötilanne. Eikä tarinalla varmaan pyritäkään maailmaa mullistamaan vaan ennemminkin kuvaamaan nykyihmistä tilanteessa, jossa kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti jokin sisällä kaihertaa eikä voi olla varma, ovatko omat unelmat nyt tässä vai pitäisikö uskaltaa sittenkin hakeutua kohti jotain ihan muuta. Rohkenisiko seurata omia halujaan vaikka se tarkoittaisi sitä, että muut pettyvät?

Vie minut jonnekin on viihdyttävä kuvaus nykyihmisen elämästä. Nella on ajautunut Miskan kanssa elämänvaiheeseen, joka on vakaa ja vain yhtä silausta vailla. Perheenlisäystä odottaa avoimesti ainakin Miskan äiti. Nella taas ei ole niin varma siitä, haluaako hän lapsia ja "tavallista", odotusten mukaista elämää. Kun työpaikalla vielä alkavat yt-neuvottelut, on selvää, että muutosten tuulet puhaltavat useammaltakin suunnalta.

Juoneltaan Vie minut jonnekin ei ole mitenkään yllätyksiä tarjoileva, mutta se ei liene tässä tarkoituskaan. Herkullisen rehevästi Honkasalo maalaa lukijan eteen kuvan nykyhetken kolmekymppisistä life style -blogeineen ja viinimaisteluineen. Välillä tuntuu, että nykyhetken trendikästä sanastoa tarjoillaan turhankin anteliaasti, mutta ne tunteet menevät ohitse, kun Nellan vaihtoehtoisia reittejä pohtiva tarina vie mukanaan.

Vie minut jonnekin on ajantasaista viihdettä. Kirjablogien naistenviikkoon romaani sopii hyvin, sillä se on ensisijaisesti naisen elämästä kertova tarina. Melkoisissa ristipaineissa nykynainen voi elää.


Laura Honkasalon romaanista muualla: Kirjavinkit, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Luettua ja maistettua, Lumooja ja Kylillä ja Kotosella.

Kirjankansibingossa rasti ruutuun Juoma – nyt on koossa neljä bingoriviä!
Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 13, Kirjassa herkutellaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok