Siirry pääsisältöön

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt

"Noin sata vuotta sitten nuori vallankumouksellinen Eugene Leviné piti viimeisen puheenvuoronsa oikeudessa juuri ennen kuin hänet ammuttiin, ja hän kutsui itseään ja kommunistitovereitaan lomaileviksi kuolleiksi. Meidän päivinämme ainoastaan sattuma määrittää ketkä hukkuvat mereen jossain Afrikan ja Euroopan välillä ja ketkä eivät. Siinä mielessä jokainen afrikkalainen pakolainen on yhtä aikaa sekä elävä että kuollut, Richard ajattelee."
Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt
Tammi 2019
Alkuteos Gehen, ging, gegangen 2015
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
415 sivua

Jenny Erpenbeck on minulle kirjailijana aivan uusi tuttavuus. Päätin tutustua häneen, kun huomasin romaanin Mennä, meni, mennyt keräävän kiitosta. Jo kirjan nimi on kiinnostava, se jää mieleen ja on kiehtovan moniulotteinen.

Tarinan päähenkilö on emeritusprofessori Richard, joka ajautuu keskelle eurooppalaista pakolaiskriisiä. Entinen itäsaksalainen kohtaa kotikaupungissaan Libyan kautta Eurooppaan tulleita pakolaisia, vaikka ensin ohittaakin näiden leirin huomaamatta sitä lainkaan. Leskimies päätyy tutustumaan pakolaisiin ja heidän taustoihinsa, ja samalla hän tarkastelee itseään ja elämäänsä, josta suuri osa kului muurin rajaamassa kaupungissa. Edelleen Richardilla on vaikeuksia ajoittain ymmärtää kaikkea länsimaiseen elämänmenoon kuuluvaa.

Richard voisi hyvin käpertyä itseensä ja omaan olemiseensa. Vaimo on kuollut ja rakastajatar lähtenyt, työ ei enää säätele elämää. Hän voisi tyytyä siihen. Niin hän ei kuitenkaan tee vaan lähtee tutkimusmatkalle. Hän opettaa pakolaisille saksaa, eräälle heistä pianonsoittoa. Mutta ennen kaikkea hän haastattelee heitä, esittää kysymyksiä ja jättää myös kysymättä, kun ei tiedä, mitä ja miten kysyä. Olennaista kuitenkin on se, että hän kohtaa pakolaiset yksilöinä, perehtyy heidän vaiheisiinsa ja heihin ihmisinä.

Kaiken taustalla on jatkuvasti laki, EU:n ja Saksan byrokratia ja maahanmuuttopolitiikka. Pakolaisten tilanne näyttää toivottomalta, sillä heiltä vaaditaan omituisia asioita. Samaan aikaan tuntuu siltä, että heiltä viedään tulevaisuus. Pakolaiset pakotetaan outoon välitilaan odottamaan päätöstä, jonka useimmat tietävät olevan heidän kannaltaan huonoin mahdollinen.
Sota tuhoaa kaiken, Awad sanoo: perheen, ystävät, paikkakunnat, joissa on asunut, työn, arjen. Muukalaisella, Awad sanoo, ei ole enää mitään valinnanvaraa. Ei tietoa minne mennä. Ei mitään tietoa mistään.
Mennä, meni, mennyt asettaa hienolla tavalla vastakkain kasvottoman byrokratian ja yksilön. Richard saa tietää, että jokaisella pakolaisella on tarinansa ja historiansa. Joillakin se on niin raastava, ettei siitä pysty puhumaan ääneen. Samalla vastakkain asettuvat länsimainen hyvinvointi ja maahan tulleiden huono-osaisuus. Saksalaisen ruohonleikkurin hinnalla saa Nigeriasta kunnollisen maapalan.

Hienosti romaanissa kuvataan myös sitä, miten ihmiset suhtautuvat niihin, joilla ei ole oikeastaan yhtään mitään. Moni ryhtyy auttamaan, mutta samaan aikaan Richard tietää, että joitakin ei kannata edes pyytää.

Jenny Erpenbeck kirjoittaa vakuuttavasti edelleen ajankohtaisista asioista. Vaikka henkilöt ovat kokeneet kovia, romaanissa ei sorruta mässäilyyn tai patetiaan. Ennemminkin kerrotaan todeten, ja lukijalle jää tilaa tehdä omat päätelmänsä. Kaiken kaikkiaan Mennä, meni, mennyt on todella upea romaani, joka jää taatusti mieleen.

Jämpti kerrontatyyli, toteaa Riitta. Mikko muistuttaa, että harva pakolainen lähtee liikkeelle ilman syytä. Puhutteleva, määrittelee Tiina, ja Kaisa määrittelee teoksen älykkääksi.

Vaikka teos on henkilöhahmojaan myöten hyvin miehinen, on sen kirjoittaja nainen. Niinpä tämäkin teos sopii kirjablogien naistenviikkoon.


Helmet 2019: 44. Kirja kertoo Berliinistä.
Keski-kirjastot 2019: 48. Keltaisen kirjaston kirja.

Kommentit

  1. Ajankohtainen ja ajatuksia herättävä laatuteos, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi vaan ikäänkuin kietoutuu ympärille.
    Sisältöä kuvaa mielestäni oivasti Horatiuksen lause: "Silloin se on sinunkin asiasi, kun naapurin seinä palaa..."



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kietoutuu ympärille" on hyvä luonnehdinta. Todellinen laatuteos tämä tosiaan on.

      Poista
  2. Richard oli jotenkin kaavoihinsa kangistunut ja itäsaksalaisen menneisyyden vanki. Jälkeenpäin mietin, että nämä turvapaikanhakijat saivat hänet avautumaan ja avaamaan silmänsä. Ehkä siitä johtui se lopun yllätyksellinen veto: Richard tunnusti vihdoin, että oli kohdellut vaimoaan aika huonosti vuosia sitten lapsiasiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtovasti tässä yhdistettiin nykyhetkeä ja Saksan historiaa. Muurin murtumisesta ei loppujen lopuksi ole tolkuttoman kauan, ja oli kiinnostavaa, miten muurin takana elänyt näkee uuden tilanteen.

      Poista
  3. Huikean hyvä! Ylsi minun kirjoistani alkuvuoden parhaaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minunkin listallani korkealle kipuaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok