Hyvä Reeta, mietin tässä millä nimellä minun olisi hyvä ja luonteva sinua kutsua. En osaa sanoa "Ahoniemen muori", vaikka sitä nimeä Kalle kirjoissaan pääosin käyttää, ja olen näköjään ottanut tuttavallisen sinuttelulinjan kaikenikäisten naisten kanssa. Sano vain, jos siitä närkästyt. Ja niin sinä varmasti sanoisit kehottamattakin – voin jo melkein kuulla "tirahtelut ja tirskahtelut" tänne asti.
 |
| Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset Gummerus 2019 416 sivua |
Kirjeen nykyajasta saavat jo manan majoille siirtyneet naiset. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Kalle Päätalon äiti, Riitu, ja pikkuserkku Ahoniemen Anni. Kollektiivisempia kirjeitä saavat Riitun henkiystävät ja eri talojen palkolliset eli piiat, jotka monet olivat nuoren Kallen kuumien tunteiden kohteita. Viimeisen kirjeen saa vastaanottaa itse kirjailija Päätalo.
Iijoki-sarjan joitakin osia luin vuosia sitten, kun asuin ulkomailla ja koti-ikävä vaivasi. Paikallisesta kirjastosta löytyi suomenkielinen kokoelma Iijoki-sarjaa, joka tosin tuntui kuluvan lukijoiden käsissä, sen verran sattumanvaraisesti sain eri osia käsiini. Päällimmäisenä lukemisistani jäi mieleen menneen mutta jollain tapaa hyvin tunnistettavan suomalaisen elämänmenon kuvaus, joka lievitti koti-ikävääni.
Kovin tuoreessa muistissa Iijoki-sarja ei ollut, kun tartuin Timosen kirjekokoelmaan. Teos kuitenkin avautuu myös sellaiselle lukijalle, joka ei Iijoki-sarjaa ole lukenut. Kirjeissä taustoitetaan riittävästi kutakin kirjeen vastaanottajaa niin, että suuria aukkoja ei jää. Toisaalta runsaat sitaatit Päätalon teoksista avaavat mukavalla tavalla Päätalon sarjan henkeä ja maailmaa. Saattaapa joku innostua kirjeiden perusteella itse sarjankin pariin.
Yksilöiden ja heille osoitettujen kirjeiden kautta avautuu kuva siitä, millaista esimerkiksi huutolaisten elämä on ollut kohtuullisen lyhyen aikaa sitten maassa, joka nykyään hyvinvointi-Suomena tunnetaan. Köyhyyden ja kurjuuden vastapainona piirtyy kuva yhteisöstä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja jossa esimerkiksi naiset keksivät viestiä lakanoilla toisilleen, kun oikein muutakaan viestintätapaa ei ole – ja kun viesti on ymmärretty, on luvassa mahdollisuus jakaa läheisten ystävien kesken iloja ja suruja.
Kirjeitä Iijoelle on siis samaan aikaan kurkistus Kalle Päätalon elämän naisiin ja suomalaiseen historiaan. Timonen onkin kirjaa kirjoittaessaan perehtynyt Iijoki-sarjan lisäksi myös muuhun taustakirjallisuuteen, jonka luettelointi löytyy kirjan lopusta. Paikoin lähteisiin viitataan itse tekstissä, paikoin ei. Olisinkin kaivannut enemmän tekstinsisäisiä viitteitä avaamaan, mistä tiedot milloinkin ovat peräisin.
Joka tapauksessa Kirjeitä Iijoelle on kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu teos, jonka äärelle on mukavaa paneutua lukemaan kirje tai kaksi kerrallaan. Eevaliina Rusasen suunnittelema kansi on kaunis ja siivittää kirjeiden ohella ajatukset taivalkoskelaiseen kesään ja heinäpelloille.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!