Siirry pääsisältöön

Kari Lumikero: Uutismies

Toisaalta minua viehätti ajatus kertoa jotakin pitkästä, yli puoli vuosisataa kestäneestä urastani toimittajana. Jos jaksan vielä muutaman kuukauden, olen yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat toimineet tässä kiehtovassa ammatissa seitsemällä vuosikymmenellä. En tiedä, onko se ylpeilyn aihe, mutta monien mielestä se on ainakin mielentilatutkimuksen peruste.
Kari Lumikero: Uutismies
Tammi 2019
424 sivua

Kari Lumikero on toimittaja, joka jäi mieleen erityisesti silloin, kun Thaimaahan iski tuhoisa tsunami joulun 2004 aikaan. Lumikero raportoi tapahtumista suomalaisille ensimmäisten toimittajien joukossa, kun tapahtumien kauheus ja laajuus alkoi vasta selvitä. Kirjassaan Uutismies Lumikero myöntää, että aivan täysin eettisten ohjeiden mukaan ei menty, mutta toisaalta tapahtuma oli poikkeuksellinen.

Kertoo Lumikero teoksessaan paljosta muustakin. Vuosikymmenten työ toimittajana on vienyt miestä moneen suuntaan. Varsinaisesti työ käynnistyi Ruotsin radiosta, ja länsinaapurissa Lumikero on myös asunut pitkään. Eri asemapaikoista on matkustettu joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla milloin Bagdadiin, milloin Kosovoon.

Uutismiehen sivuilla kurkistetaankin lähihistoriaamme sellaisena, millaisena se on uutistoimittajan silmin näyttäytynyt. Samalla lukijalle muotoutuu kuva siitä, millaisessa murroksessa uutistoimitukset ja koko media-ala ovat viime vuosikymmenten aikana olleet. Kun aikanaan uutisnauhat kuljetettiin laivalla Ruotsista Suomeen, saadaan nykyaikana tarpeellinen data hetkessä maailman ääriltä koti-Suomeen.

Tokihan kirjaa lukiessa muotoutuu kuvaa myös oman elämänsä päähenkilöstä, Kari Lumikerosta. Itseironia ja huumori sävyttävät sopivassa suhteessa tarinointia siitä, miten pohjoisen pojasta kasvaa suomalaisten laajalti tuntema uutismies, joka voisi olla – jos asiat olisivat menneet toisin – hyvinkin ruotsinlaivan risteilyisäntä.

Uutismies on sujuvasti kirjoitettu teos, joka palauttaa mieleen isoja uutistapahtumia vuosien varrelta Palmen murhasta Estonian uppoamiseen ja Jolon panttivankidraamasta Irakin hallitsijan kukistumiseen. Pääosassa on työ, mutta pienesti kurkistetaan myös yksityiselämään.

Teoksen sivuilta välittyy humaani maailmankatsomus ja sopivissa määrin humoristinen ote. Kokonaisuutta on mukava lukea, ja sitä täydentää keskeltä löytyvä kuvakooste.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?