Siirry pääsisältöön

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
Jessie Burton: Nukkekaappi
(Otava 2016)
Alkuteos The Miniaturist 2014
Suomentanut Markku Päkkilä
431 sivua
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta vanhempi aviomies tunnu olevan kovin kiinnostunut vaimostaan. Matkoja ja menoja Johanneksella sen sijaan riittää.

Vaikka avioelämä ei ole Nellan odotusten mukaista, onnistuu erikoinen yhteisö Herengrachtin kanavan varrella voittamaan hänet puolelleen. Johanneksen sisarella Marinilla on kolkkoudestaan huolimatta pehmeä puoli, Cornelia hoitaa palvelijan töitä ja on samalla tärkeä tiedonlähde. Otto, miespalvelija, pysyttelee taustalla.

Johannes yllättää vaimonsa erikoisella häälahjalla. Nella saa ison nukkekaapin, joka on lähes täydellinen toisinto Brandtien omasta talosta. Smitin luettelosta löytyy miniatyristi, jolta Nella tilaa pieniä esineitä ja hahmoja nukkekaappiaan varteen - ja saa jatkuvasti enemmän kuin tilaa. Näyttää siltä kuin salaperäinen miniatyristi näkisi enemmän kuin muut, jopa tulevaisuuteen saakka.
Nella kääntelee niitä käsissään ja yhtäkkiä alkaa tuntua uhkaavasti siltä että hänen verensä lakkaa kiertämästä. Toisen koiran mahassa on pieni musta piste täsmälleen samassa paikassa kuin Dhanallakin.
Erityisen uhkaavan tilanteesta tekee se, että Brandtin perheellä on salaisuus, jonka ei pitäisi päästä päivänvaloon Amsterdamin kaduilla. Vai onko mahdollista, että syntejä annetaan anteeksi, kun varakkuutta ja asemaa on riittävän paljon? Vai käykö sittenkin niin, että nimenomaan aseman ja varakkuuden tähden salaisuudesta perille päässeet ovat valmiita petokseen?

Nukkekaappi avaa lukijalle elämäntäyteisen kuvaston 1600-luvun Amsterdamista. Kuvasto on kiehtova ja kiinnostava, ja jouheva kerronta pitää otteessaan. Henkilöt jäävät kuitenkin melkoisen yksiulotteisiksi eikä se, miten 18-vuotias maalaistyttö kasvaa muutamassa kuukaudessa ottamaan ohjia käsiinsä, ole täysin vakuuttavaa. Naisten asemaa vuosisatoja sitten kuvataan kyllä kiintoisasti: Amsterdamissa naiset sentään voivat liikkua kadulla ilman miesseuraa.

Tunnelmaa on luotu tehokkaasti ja miljöötä kuvataan eläväksi, mutta silti jotain jää puuttumaan. Tuntuu, että kaikkia elementtejä ei ole maltettu hyödyntää vaan hyviä aineksia sipaistaan melko kepeällä otteella - ehkä teemojen karsiminen olisi antanut tilaa syvyyteen. Loppujen lopuksi: Nukkekaappi on kelpo lukuromaani, joka viihdyttää mutta ei herätä syviä ihastuksen huokauksia ainakaan tässä lukijassa.

Burtonin romaanista kirjoittavat myös Katja, HennaUlla, Leena, TuijaKirjaluotsi, Annika, Riitta ja Amma. Hakemalla löytyy lisää, blogeissa kirjasta on kirjoitettu runsaasti.

Helmet 2017: 42. Esikoisteos.

Kommentit

  1. Tykkään historiallisista kirjoista ja tässä oli yksi kelpo teos tuolta ajalta. Aika hyvin tuli esille naisen paikka avioliitossa ja muutenkin yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen asema mietitytti monessa kohtaa, ja sitä tuotiinkin hyvin esille. Kelpo teos tosiaan.

      Poista
  2. Bloggauksesi summaa paljon ajatuksiani Nukkekaapista. Pidin ideasta (ja kauniista kannesta!) ja ajattelin, että siinä voisi olla ainesta paljoon, mutta toteutus oli jäänyt aika tavanomaiseksi. Lukuromaanina menee, mutta harmillisen pinnalliseksi ja väärällä tavalla helpoksi (olisin kaivannut haastetta) lukukokemuksesi jäi tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan kaunis. :) Ideasta pidin minäkin, ja kyllä Johanneksen kohtalo mietitytti nykylukijaa aika tavalla. Turhan helppo lukukokemus tosiaan mutta ihan hyvää ajanvietettä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok