Siirry pääsisältöön

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
(Tammi 2017)
Alkuteos A Little Life 2015
Suomentanut Arto Schroderus
939 sivua
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ystävät. Willem haaveilee näyttelijän urasta, JB halajaa taiteen pariin ja Malcolmia kiinnostaa arkkitehtuuri. Jude puolestaan suuntautuu jurismin alalle. Kaikki neljä saavuttavat unelmiaan ja toteuttavat toiveitaan, mutta silti Pientä elämää varjostaa murheellinen alavire, kaiken yllä leijuu kysymys ihmisyydestä, elämisen merkityksestä ja olemisesta suhteessa toisiin.
Jos olisin toisenlainen ihminen, sanoisin ehkä, että koko tämä välikohtaus on vertauskuva elämälle yleensä: jotain särkyy, ja joskus se korjataan, mutta useimmiten sitä tajuaa, että vaikka kuhmuja tulee minne tulee, elämä pyrkii hyvittämään menetykset, joskus jopa ylenpalttisesti.
Ehkä elämä tosiaan pyrkii hyvittämään menetyksiä, jopa Juden, jonka saamat kuhmut ovat käsittämättömän suuria ja kipeitä. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, voiko kaiken korjata tai hyvittää. Entä mikä on ihmisen oma vastuu eheytymisen tiellä?

Hanya Yanagihara kuvaa vivahteikkaan kauniisti ja psykologisesti osuvasti henkilöitään. Erityisesti Jude piirtyy esiin moniulotteisena hahmona, jossa riittää tutkittavaa. Onko hänen elämäntarinansa täysin uskottava, sitä jäin miettimään, mutta toisaalta optimistisesti haluan suoda edes hitusen onnea ihmiselle, jota on kohdeltu kaltoin. Tarinassa rohjetaan tarttua myös nurjiin puoliin, ja paikoin väkivallan kuvaus raastaa. Pieni elämä koskettaa, jopa satuttaa, eikä päästä irti otteestaan kovin pian, vaikka kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.

Pieni elämä on tiiliskivi, joka vie maailmaansa. Matka ei aina, ei edes kovin usein, ole kovin miellyttävä, mutta se on ehdottomasti tekemisen arvoinen. Yanagihara käsittelee esimerkiksi rakkautta, ystävyyttä, traumatisoituneisuutta, seksuaalisuutta, menneisyyden varjoja, mielenterveyttä ja häpeää upealla tavalla. Kerronta on runsasta, paikoin rönsyilevääkin, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Asiaan kuuluu, että asioille annetaan aikaa: hätäilemisestä ei kirjailijaa voi mitenkään syyttää.

Romaanin tarina on lohduton, murheellinen ja jopa ahdistava. Mutta erityisellä tavalla se myös kannattelee lukijaansa, ei sysää liian syvälle. Pieni elämä on tämän kirjavuoden parhaita käännöskirjoja, ja vaikea on kuvitella, että kovin pian eteen osuisi toista kirjaa, joka vetoaisi tunteisiin yhtä suuresti.

Helmet 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja.

Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjavinkit ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä teoksesta kovasti. Henkilötarinat eivät välttämättä ole täysin uskottavia, mutta syvälle ne kyllä menevät. Kirjan ahdistava mutta ajatuksia herättävä tunnelma jää riipimään mieltä pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, kiva kuulla, että sinäkin pidit. Henkilötarinat tosiaan menevät syvälle, ja ehkä siinä ei enää tarvitsekaan miettiä, ovatko ne uskottavia.

      Poista
  2. Pieni elämä on melkoinen järkäle, jonka lukeminen otti hetkittäin koville, mutta joka kokonaisuutena vei mukanaan. Koskettava, hurja, ruma ja kauniskin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tiivistät kyllä hyvin neljään adjektiiviin Pienen elämän. Helpolla kirja ei lukijaansa päästänyt mutta jätti vahvan jäljen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…