Siirry pääsisältöön

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

"Hän on keskeinen henkilöhahmo, tärkeä tekijä kirjan juonenkululle. Vaikka nimet on muutettu, yksityiskohdista ei voi erehtyä, ei edes vaatteista, jotka hänellä oli yllään sinä iltapäivänä. Kätketty osa hänen elämästään. Salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekään, edes miehelleen tai pojalleen - kummallekaan niistä, jotka luulevat tuntevansa hänet paremmin kuin kukaan muu. Kukaan maailmassa ei olisi voinut keksiä omasta päästään sitä, minkä Catherine on juuri kokenut."
Renée Knight:
Kenenkään ei pitänyt tietää
(Otava 2016)
Alkuteos Disclaimer 2015
Suomentanut Arto Schroderus
270 sivua (e-kirja)
Kenenkään ei pitänyt tietää on trilleri, jonka päähenkilönä toimii Catherine, pienen perheen äiti ja dokumenttiohjaaja. Catherinen elämä on tavallista ja työntäyteistä, perheen nuorta aikuisuutta elävä poika Nicholas tosin aiheuttaa hieman huolta. Suurempaa huolta aiheuttaa kuitenkin kirja, joka päätyy salaperäisesti Catherinen kotiin.

Catherinen mielenrauha järkkyy pahemman kerran, kun hän ymmärtää, että kirja kertoo hänestä. Teos vie naisen kahdenkymmenen vuoden taakse Espanjaan: perheloma katkesi, kun puoliso Robert joutui palaamaan kotimaahan, ja Catherine jäi viettämään rantalomaa kahdestaan pienen Nicholasin kanssa. Loman päätös ei suju suunnitelmien mukaan vaan Catherine palaa kotiin mukanaan Nicholaksen lisäksi valtava salaisuus, jonka hän uskoo haudanneensa. Vuosien hiljaisuuden jälkeen salaisuus palaakin Catherinen silmien eteen kirjan muodossa.

Catherinen ohella tärkeäksi hahmoksi nousee yksinäinen mies, Stephen Brigstocke. Hän on katkera ja väsynyt, menettänyt oikeastaan kaiken, mutta elämään tuo uutta sisältöä mahdollisuus maksaa vanhat velat. Mies on hahmona hyvin epämiellyttävä mutta uskottava.

Kenenkään ei pitänyt tietää on kiinnostava, koukuttava trilleri suuresta salaisuudesta, joka vaikuttaa kenties koko elämään, vaikka - tai juuri siksi, koska - sen yrittää haudata syvälle muistojen kellariin. Syyllisyys ja menneisyydessä tehdyt ratkaisut painavat ja kulkevat mukana. Ehkä kaiken ytimeen asettuu kuitenkin kysymys siitä, kuinka hyvin me voimme läheisemme tuntea ja kuinka omat tulkintamme ja ajatuksemme asettuvat lasiksi katseemme tielle. Vääristääkö vai kirkastaako lasi sen, mitä näemme - se lienee paljolti kiinni meistä itsestämme. Luottaa vai epäillä, siinäpä pohdittavaa.

Knight kieputtaa tarinan sellaisille kierroksille, että lopulta kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä. Alkuun ihmettelin kerrontaratkaisua, mutta se sai oikein oivan selityksen lopulta. Onko loppuratkaisu kaikilta osin uskottava - mielestäni ei. Sen kuitenkin antaa anteeksi, kun tarina pitää niin hienosti otteessaan ja kun lopussa ei kuitenkaan päädytä liian ilmeisiin päätöslauselmiin.

Knightin esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Kuutar, MaiUllaAnnikaKrista, Tuija ja Susa.

Kommentit

  1. Ne nuotiot, ne nuotiot... hiukan epäilytti minua, mutta kirjailijan vapaus oli niissä nuotioissa.
    Voi kuinka vähällä ihmisen saa mustamaalattua ja elämän pilattua, siihen ei tarvita edes kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuotiot tosiaan. Ja muutenkin oli vähän vedetty mutkia suoriksi, mutta kirjailijalla tosiaan on vapautensa.
      On kauheaa ajatella sitä, miten helppoa ihmisestä on uskoa pahaa, vaikka vaihtoehtona olisi ajatella myös hyvää.

      Poista
  2. Olen katsellut tätä kirjaa pariin otteeseen, että joskohan tarttuisi... Ehkäpä sittenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii hyvin sellaisiin hetkiin, kun kaipaa jotain koukuttavaa lukemista. :)

      Poista
  3. Olen katsellut tätä kirjaa pariin otteeseen, että joskohan tarttuisi... Ehkäpä sittenkin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok