Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Norma

"Äänensävy oli tunnusteleva ja Norma säikähti sen vaikutusta. Vaikka kihinä päänahassa muistutti vieressä seisovan miehen olevan uhka, hän halusi kuulla, mitä Lambertilla oli kerrottavana Reijo Rossista ja hänen teki mieli tarttua Lambertin tarjoukseen, tuskin yhdestä lasillisesta olisi haittaa; mutta heti kun ajatus oli vilahtanut hänen päässään, hän tunsi hiusjuurten kiristyvän kuin ne tukistaisivat häntä ja se palautti hänet järkiinsä."
Sofi Oksanen: Norma
(Like 2015)
304 sivua
Sofi Oksasen romaani kantaa päähenkilönsä nimeä. Norma on nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä ja jolla on kannettavanaan erikoinen salaisuus hiuksissaan. Tuon salaisuuden myötä Norman hiukset ovat kuin teoksen merkittävä sivuhenkilö: ne kertovat kantajalleen viestejä, varoittavat ja rauhoittavat.

Kun tarina alkaa, on Norman äiti juuri kuollut heittäydyttyään metron alle. Onko selitys kuitenkaan niin yksinkertainen? Norma alkaa selvittää, mitä oikein tapahtui, ja päätyy keskelle omituista vyyhtiä, jossa on mukana äidin viimeiseksi jäänyt työtoveri Marion ja hänen sukunsa, Lambertin suku. Äitinsä jäämistön myötä Norma matkaa menneisyyteen, saa kuulla Lambertin suvun ja isänsä yhteydestä, äidin hyvän ystävän, Marionin äidin, kohtalosta, ja kaltaisestaan luonnonoikusta, Evasta. Samalla selviää äidin vahva halu suojella tytärtään ajojahdilta. Kääntyykö suojelunhalu kuitenkin hyötymiseksi tai liian voimakkaaksi haluksi pitää kiinni, ohjailla toisen elämää?

Norma on kiehtova ja viihdyttävä. Tavalliseen arkeen limittyy ripaus maagisuutta, kun Norman hiukset elävät omaa elämäänsä. Intertekstuaalisena lähteenä toimii satu Tähkäpäästä, mutta aivan omalakisensa kokonaisuus romaani on. Hiukset ovat teoksessa niin runsaasti läsnä, että ne nousevat motiiviksi saakka, ja lukiessa tulee hämmästellen pohtineeksi sitä, miten merkittäväksi asiaksi hiukset voivat naisen elämässä nousta. Eivätkä ne jää vain naisen asiaksi, vaan hiusbisneksessä ovat mukana myös miehet, eikä liiketoiminta aina kestä päivänvaloa.

Hiusalan ohella mukana on myös muitakin eettisesti arveluttavia aiheita Lambertin elinkeinoista yksittäisen ihmisen valintoihin. Kokonaisuuden myötä tulee pohtineeksi laajemminkin naisen asemaa oman elämänsä subjektina, jolla ei välttämättä kuitenkaan ole minkäänlaista mahdollisuutta valita oman tahtonsa mukaisesti vaan kohtalona on olla osa raakaa ja rajua bisnestä, ahneuden keskellä. Lopulta romaanista jää tunne, että se on näennäisen kepeä mutta tarjoaa suuria pohtimisen aiheita.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Kirjapolkuni, Kannesta kanteen, Nenä kirjassa, Savannilla ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. En ole pitänyt Sofi Oksasen kirjoista, mutta tämän idea kuulostaa mielenkiintoisimmalta. Jotenkin minun päähän on iskostunut ajatus, ettei Oksanen voi kirjoittaa kirjaa, josta minä pitäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin erilainen Oksasen muihin lukemiini teoksiin verrattuna. Ehkä siis kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja. Psykologista jännitystä alusta loppuun, johon lisätty yhteiskunnallista pohdintaa, rikollisuutta ym. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  3. Näennäisen kepeä, kyllä. Mielenkiintoinen kirja.
    Kiitos linkityksestä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nyt, kun lukemisesta on aikaa, tuntuu, että tarinassa riittää paljon mietittävää. Tämä olisi hyvää lukupiirikirjallisuutta, luulen.

      Poista
  4. Ihanan kaunis kansi, oikein vanhanajan satukirjamaisuutta :) Tarinakin kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta.
    Blogissani on sinulle tunnustus:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  6. Hei! Jos tahdot, voit vastat minunkin tunnustukseeni :3

    http://kirjoitanjaluen.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  7. Oksanen 'yllätti' hiuskirjallaan! Katselin tätä tänään juuri ja ajattelin, että odottakoon tämä nyt hetken vielä. oksaselta tartun seuraavaksi ehkä kyyhkysiin...

    Kiitos mukavasta arviosta! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…