Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Norma

"Äänensävy oli tunnusteleva ja Norma säikähti sen vaikutusta. Vaikka kihinä päänahassa muistutti vieressä seisovan miehen olevan uhka, hän halusi kuulla, mitä Lambertilla oli kerrottavana Reijo Rossista ja hänen teki mieli tarttua Lambertin tarjoukseen, tuskin yhdestä lasillisesta olisi haittaa; mutta heti kun ajatus oli vilahtanut hänen päässään, hän tunsi hiusjuurten kiristyvän kuin ne tukistaisivat häntä ja se palautti hänet järkiinsä."
Sofi Oksanen: Norma
(Like 2015)
304 sivua
Sofi Oksasen romaani kantaa päähenkilönsä nimeä. Norma on nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä ja jolla on kannettavanaan erikoinen salaisuus hiuksissaan. Tuon salaisuuden myötä Norman hiukset ovat kuin teoksen merkittävä sivuhenkilö: ne kertovat kantajalleen viestejä, varoittavat ja rauhoittavat.

Kun tarina alkaa, on Norman äiti juuri kuollut heittäydyttyään metron alle. Onko selitys kuitenkaan niin yksinkertainen? Norma alkaa selvittää, mitä oikein tapahtui, ja päätyy keskelle omituista vyyhtiä, jossa on mukana äidin viimeiseksi jäänyt työtoveri Marion ja hänen sukunsa, Lambertin suku. Äitinsä jäämistön myötä Norma matkaa menneisyyteen, saa kuulla Lambertin suvun ja isänsä yhteydestä, äidin hyvän ystävän, Marionin äidin, kohtalosta, ja kaltaisestaan luonnonoikusta, Evasta. Samalla selviää äidin vahva halu suojella tytärtään ajojahdilta. Kääntyykö suojelunhalu kuitenkin hyötymiseksi tai liian voimakkaaksi haluksi pitää kiinni, ohjailla toisen elämää?

Norma on kiehtova ja viihdyttävä. Tavalliseen arkeen limittyy ripaus maagisuutta, kun Norman hiukset elävät omaa elämäänsä. Intertekstuaalisena lähteenä toimii satu Tähkäpäästä, mutta aivan omalakisensa kokonaisuus romaani on. Hiukset ovat teoksessa niin runsaasti läsnä, että ne nousevat motiiviksi saakka, ja lukiessa tulee hämmästellen pohtineeksi sitä, miten merkittäväksi asiaksi hiukset voivat naisen elämässä nousta. Eivätkä ne jää vain naisen asiaksi, vaan hiusbisneksessä ovat mukana myös miehet, eikä liiketoiminta aina kestä päivänvaloa.

Hiusalan ohella mukana on myös muitakin eettisesti arveluttavia aiheita Lambertin elinkeinoista yksittäisen ihmisen valintoihin. Kokonaisuuden myötä tulee pohtineeksi laajemminkin naisen asemaa oman elämänsä subjektina, jolla ei välttämättä kuitenkaan ole minkäänlaista mahdollisuutta valita oman tahtonsa mukaisesti vaan kohtalona on olla osa raakaa ja rajua bisnestä, ahneuden keskellä. Lopulta romaanista jää tunne, että se on näennäisen kepeä mutta tarjoaa suuria pohtimisen aiheita.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Kirjapolkuni, Kannesta kanteen, Nenä kirjassa, Savannilla ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. En ole pitänyt Sofi Oksasen kirjoista, mutta tämän idea kuulostaa mielenkiintoisimmalta. Jotenkin minun päähän on iskostunut ajatus, ettei Oksanen voi kirjoittaa kirjaa, josta minä pitäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin erilainen Oksasen muihin lukemiini teoksiin verrattuna. Ehkä siis kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja. Psykologista jännitystä alusta loppuun, johon lisätty yhteiskunnallista pohdintaa, rikollisuutta ym. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  3. Näennäisen kepeä, kyllä. Mielenkiintoinen kirja.
    Kiitos linkityksestä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nyt, kun lukemisesta on aikaa, tuntuu, että tarinassa riittää paljon mietittävää. Tämä olisi hyvää lukupiirikirjallisuutta, luulen.

      Poista
  4. Ihanan kaunis kansi, oikein vanhanajan satukirjamaisuutta :) Tarinakin kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta.
    Blogissani on sinulle tunnustus:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  6. Hei! Jos tahdot, voit vastat minunkin tunnustukseeni :3

    http://kirjoitanjaluen.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  7. Oksanen 'yllätti' hiuskirjallaan! Katselin tätä tänään juuri ja ajattelin, että odottakoon tämä nyt hetken vielä. oksaselta tartun seuraavaksi ehkä kyyhkysiin...

    Kiitos mukavasta arviosta! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?