Siirry pääsisältöön

Siri Pettersen: Odininlapsi

"Asia siis oli niin. Hirka oli syntymästään viallinen, koska ei osannut syleillä. Hän oli sokea Mahdille. Häneltä puuttui se, mikä kaikilla muolla oli. Hän oli Voimaton. Hännätön."
Siri Pettersen: Odininlapsi (Jalava 2015)
Norjankielinen alkuteos Odinsbarn 2013
Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist
614 sivua
Siri Pettersenin fantasiaromaani Odininlapsi tutustuttaa Hirka-nimiseen tyttöön, joka saa viisitoistavuotiaana kuulla olevansa poikkeava. Hän on ihminen, odininlapsi, hännätön olento, jonka olisi pitänyt pysyä omassa maailmassaan tai kuolla jo vauvana. Suojelevan isän ansiosta Hirkan suuri erilaisuuden salaisuus on kuitenkin säilynyt, ja Hirka on asunut Elveroassa kuin kuka tahansa muukin yminmaalainen. Sitten yhteisön nuorten on määrä osallistua Riittiin, jossa tulee osata syleillä maata. Hirka tietää, että hän ei tekoon kykene, ja aika käy vähiin.

Odininlapsi sijoittuu kylmään Pohjolaan. Luonto on tärkeässä osassa, sillä paitsi että Hirka nauttii luonnon läheisyydestä, hän myös tietää, kuinka kasveilla voi hoitaa ja parantaa. Miljöötä on kuvattu kauniisti ja siten, että lukijan on helppo kuvitella Hirkan maisemat mielessään.

Hirka on henkilöhahmo, josta ei voi olla pitämättä. Hänen kauttaan kuvataan vivahteikkaasti erilaisuuden kokemusta: kun riittävän kauan kuulee olevansa vääränlainen, alkaa siihen uskoa itsekin. Kun Hirka kieltää itseään haaveilemasta Rimestä, joka on "oikeanlainen", minkä vuoksi Hirka kokee haaveensa mielettömiksi, tyttöä mielellään halaisi. Hänelle haluaisi vakuuttaa, että hänessä ei ole mitään väärää. Erilaisuuden kohtaaminen nouseekin teoksen keskeiseksi teemaksi.

Toki Odininlapsessa on kysymys muustakin. Henkilögalleria on laaja, ja mukaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Nuorten ohella miellyttäviä henkilöitä ei juuri ole, sillä monella on jonkinlainen taakka kannettavanaan. On vallanhimoa, epäoikeudenmukaisuutta, suvun perinteiden korostamista inhimillisten arvojen hinnalla ja niin edelleen. Tärkeä on myös kysymys uskosta ja uskon horjumisesta - tätä asiaa itse asiassa jäin miettimään paljonkin kirjan päätyttyä.

Tarina etenee mukavan reippaasti niin, että reilut 600 sivua tuli lopulta luettua melko nopeasti. Siri Pettersenin luoma maailma henkilöhahmoineen on vivahteikas ja moninainen, ja loppuun kirjailija heittää koukun, joka saa odottamaan Korpinkehät-sarjan toista osaa innolla.

Odininlapsesta toisaalla: Notko, se lukeva peikko, Dysphoria, Hyllytontun höpinöitäMorren maailma, Eniten minua kiinnostaa tie, Mustemaailmani, Madonluvut ja Kujerruksia.

Kommentit

  1. Olen kuullut Odininlapsesta paljon hyvää ja se kuulostaa kirjalta, johon olisin muutama vuosi sitten tarttunut aivan innoissani. Toisaalta voisin lisätä tämän lukulistalle jo senkin takia, että korjaisin pohjoismaisen kirjallisuuden lukemattomia aukkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odininlasta uskaltaa kyllä suositella, se on mukavan raikas tuulahdus fantasiakirjallisuuteen.

      Poista
  2. Minun piti ottaa tämä kirja lukuun nyt syysloman aikana, mutta tuli kaikkea muuta... no, seuraava yritys on sitten viimeistään joululomalla! Kirja kuulostaa tosi hyvältä, ja on kiva kun pohjoismaista tulee näin laadukasta, vetävää fantasiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululoma kuulostaa hyvältä ajankohdalta keskittyä tähän tarinaan. :)

      Poista
  3. Ihan mahtava kirja. Hyvin kirjoitettu ja juoni oli mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt odotankin, että pääsen perehtymään sarjan toiseen osaan, Mätä on julkaistu hiljattain.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…