Siirry pääsisältöön

Faith Hogan: Kirjakaupan naiset

Jonkin aikaa Joy istui ajatuksissaan, kahvia maistamatta, maisemaa näkemättä. Järki käteen nyt. Hänellä oli syy olla täällä, hän oli tullut tapaamaan sitä toista naista. Nyt hän joko tekisi sen mitä oli aikonut tai palaisi Pariisiin, ottaisi yhteyttä vanhoihin ystäviin ja jatkaisi entistä elämäänsä siellä. Sen perhanan taulun hän voisi vain lähettää uudelle omistajalleen ja unohtaa kaikki puheet tyttärestä. Pystyisikö hän vakuuttamaan itselleen, että elämä Yvesin kanssa oli ollut sitä mitä hän oli luullut? Ei. Ei hän voisi.

Faith Hogan: Kirjakaupan naiset
Bazar 2026
alkuteos The Bookshop Ladies 2024
suomentanut Virpi Vainikainen
kansi
äänikirjan lukija Anna Saksman
kesto 10 t 42 min

Pariisilaistunut Joy menettää dramaattisesti miehensä, joka saa viimeisenä ennen kuolemaansa kerrottua valtavan salaisuutensa: miehellä on tytär. Ei ole vaikeaa arvata, että arvokkaan maalauksen testamenttaaminen tuntemattomalle naiselle liittyy jollain tapaa asiaan. Mutta miten? Sen Joy haluaa selvittää, ja niinpä hän matkustaa Ranskasta Irlannin länsirannikolle maalaus mukanaan.

Ballycovessa Joy tapaa kuin tapaakin Robynin, joka pitää kylässä kirjakauppaa ja haikailee ihastuksensa perään. Kumpaakaan toimea ei voi pitää erityisen menestyksekkäänä, ja eritoten kirjakauppa tuottaa nuorelle naiselle paljon huolta. Kaupan ovi ei käy eikä verkkokauppakaan ole mikään kultakaivos.

Aikeistaan huolimatta Joy ei saa kerrottua Robynille hetimiten oikeita tarkoitusperiään. Sen sijaan hän päätyy auttamaan miellyttävää kirjakauppiasta tämän yrityksen kanssa ja tutustuu samalla muihinkin kyläläisiin.

Samoihin aikoihin Robynin äiti saa selville miehensä petollisuuden ja päättää hänkin suunnata Ballycoveen mukanaan vuosia kantamansa salaisuus Robynin oikeasta isästä. Salaisuutensa ohella Fern on kantanut pitkään syyllisyyttä, joka on vaikuttanut hänen taiteeseensa. Hän ei suinkaan kadu Robynin olemassaoloa mutta häntä vaivaa se, että hän hairahti lyhyeen suhteeseen varatun miehen kanssa.

Kirjakaupan naiset on kustantajan mukaan hyvän mielen tarina, ja sellaisena sitä todella voi pitää. Sympaattinen kirjakauppa herättää mielikuvituksen eloon eikä miljöössä muutenkaan ole moitittavaa. Romaanin hahmot ovat sopivasti erilaisia ja Robyn kaikissa pyrinnöissään niin valloittava, että hänen kaupalleen ei voi olla toivomatta lempeää myötätuulta. Yhtenä käänteenä tarinassa on arvokas vanha teos, jonka olemassaolo tuo juonenkulkuun jännitettä.

Pidin tässä romaanissa siitä, että tärkeimmäksi siinä ei nouse romantiikka. Naisten päämääränä ei ole löytää miestä rinnalle vaan keskiössä on ennemminkin ystävyys, jota seuraa avulias yhteistyö. Lempeää eskapismia etsivälle suosittelen matkaa irlantilaiseen kirjakauppaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...