Hertta laski päiväkirjansa kahvilan pöydälle ja silitti sen kirkkaanpunaista karvaista pintaa. ”Mahoton ryijy siulla”, hän kuiskasi ja vilkaisi äkkiä ikkunasta ulos, näkisikö ystäviensä tulevan. Kun hän nosti pirtelönsä seasta pillin nuollakseen sen suklaista pintaa, sulanutta jäätelöä tipahti pöydälle. Ennen kuin Hertta ehti hakea paperia, oviaukosta pöllähtivät sisään Alice ja Iida, ystävät, jotka hän oli tuntenut jo ala-asteelta asti. Hertta tunki vauhdilla päiväkirjansa reppuun, sillä hän tiesi, mistä ystävät aikoivat häneltä udella – varsinkin, jos näkisivät, että karvaryijyvihko on mukana. Onko ollut mitään sutinaa? Ootko päässyt panemaan? Tälläkään kertaa Hertalla ei ollut mitään uutta kerrottavaa. Mutta he onneksi kävisivät myös Alicen ja Iidan asiat läpi, jotka nekään eivät olleet aina ihan mallillaan. Jokainen kuulusteltiin vuorollaan.
Hertta on nuori aikuinen mutta kokee itsensä ikisinkuksi. Läheisen ystäväpiirin viimeisen neitsyen taakka on raskas kantaa varsinkin, kun lapsuudenystävät Alice ja Iida ovat varsin vauhdikkaita ja sosiaalisia: toisen ajatuksissa ja puheissa on toistuvana aiheena seksi; toinen jakaa sosiaalisessa mediassa sisältöä unelmaparisuhteestaan tyttöystävänsä kanssa.
Hertta työskentelee hampurilaisravintolassa mutta tietää, että se ei ole mikään loppuelämän pesti. Paljon muuta hän ei tiedäkään. Paitsi sen, että hän haluaa koiran. Tai siis ehkä hän haluaa koiran. Vai haluaako sittenkään? Onko vastuu lemmikistä liian suuri, sitoutuminen liian vaativaa? Mitä hän oikeastaan haluaa?
Mutta vaikka Hertta ei olekaan vakiintuneessa parisuhteessa eikä seurapiirien keskipiste tai lentele kukasta kukkaan, on hänellä yksi supervoima: hän osaa kuunnella. Vaihdettuaan työpaikkansa vaatekauppaan hän ajautuu erikoiseen tilanteeseen, kun asiakkaat saapuvat kauppaan päästäkseen jakamaan huoliaan Hertalle. Yhtäaikaisesti vanhaan työpaikkaan jää eräs kiinnostava henkilö ja toisella paikkakunnalla asustaa potentiaalinen poikaystäväehdokas. Suhde tärkeisiin ystäviin kangertelee ja tulevaisuus tuntuu epäselvältä. Omassakin elämässä olisi siis pureskeltavaa, mutta Hertta yllättää itsensäkin istuessaan sovituskopissa kuuntelemassa asiakkaiden murheita.
Herttaässä oli ilahduttavaa kuunneltavaa, vaikken varmastikaan varsinaisesti romaanin kohderyhmää olekaan. Romaanin päähenkilö on kaikessa päättämättömyydessään ihastuttava, ja hänen ihmissuhteensa saavat pohtimaan mahdollisia yhtymäkohtia omaan elämään. Eikä varsinaisesti haittaa, vaikkei yhtymäkohtia juuri löytyisikään: Henriikka Rönkkösen sujuva kynänjälki vie mukanaan ja humoristinen kerronta luontevine dialogeineen viehättää. Pitäneekin ottaa lukulistalle sarjan seuraava osa Herttakuningatar, joka on ilmestynyt hiljattain.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.