Käsinrakennus, dreijaaminen, levytekniikka, makkaratekniikka ja valaminen valtasivat iltani. Engobe, lasite, sgraffito ja raku. Sanat olivat outoja, mutta halusin tietää niistä kaiken. Miksi olin aikanaan opiskellut kauppatieteitä? Miksi en ollut tajunnut edes ajatella, että keraamikon homma voisi olla mahdollinen? En ollut kovin hyvä vaikkapa askartelussa, mutta turha takertua pikkuasioihin. Olin hyvä oppimaan, kenties voisin oppia tämänkin taidon. Mitä jos menisin kouluun? Opiskelisin keraamikoksi? Googlasin asiaa ja petyin hieman, sillä koulutusta ei juuri ollut enää Suomessa tarjolla. Kaliforniassa varmasti oli, ehkä menisin sinne opiskelemaan, kun isän tilanne olisi parempi.
Dorit onnistuu lähestulkoon yllättämään itsensäkin irtisanoutuessaan työstään tv-tuotantoyhtiössä. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja ala muuttunut sellaiseksi, että Dorit päättää pakata mukaansa kuningatar Elisabet -mukinsa ja lähteä. Taloudellista turvaa tuo mukava irtisanomispaketti, joten Doritilla on aikaa pohtia, mihin hän haluaa elämässään suunnata.
Toisaalta aikaa ajattelulle ei hirveästi ole. Isä on ikääntynyt ja sairas, ja perheen suunnitelmissa on muuttaa Kaliforniaan tyttären korisunelman perässä. Doritin oli määrä tehdä Los Angelesissa etätöitä ja tukea samalla Ellan sopeutumista uuteen kouluun. Etätöitä ei enää ole tehtävänä ja isän tilanne on sellainen, että Doritin täytyykin saattaa matkaa Ella kahdestaan Janin kanssa. Eikä suhde Janin kanssakaan ole entisellään, miehestä kun on tullut polkujuoksulenkeillä paahtava kuntohirmu, josta näkyy kotona lähinnä hikisiä vaatekasoja.
Niinpä Dorit jää koti-Suomeen, kun Ella ja Jan matkaavat Yhdysvaltain aurinkoiselle länsirannikolle. Arjen täyttävät käynnit sairaalassa muistisairaan isän luona ja Suuri keramiikkakisa -sarja televisiosta.
Jotain maagista tapahtui silmieni edessä: Savesta muotoiltiin esineitä, jotka tulivat keramiikkana ulos tuosta pelottavasta ja kummallisesta uunista. Kilpailijat venyivät huikeisiin suorituksiin, tuomarit kannustivat ja liikuttuivat upeiden tuotosten edessä. Dreijaaminen näytti lumoavalta, ja käsin rakentaminen kuin muovailuvahahommilta, mutta steroideilla.
Dorit innostuu televisiosarjasta niin, että hakeutuu itsekin keramiikkakurssille ja alkaa haaveilla oman studion perustamisesta. Vielä kun elämään harppoo yllättäen nuoruudenrakkaus, on naisella päässään pyöriteltävänä melkoinen mylläkkä.
Luulen, että tämä romaani olisi erityisen kiehtova, jos olisi Suuri keramiikkakisa -fani. Minä en ole sarjaa katsonut, vaikka moni sitä on kehunut. Ehkä pitäisi tilanne korjata, mutta sarjaummikkoudestani huolimatta viihdyin Alftanin viihdesarja-avauksen parissa vallan hyvin. Dorit on hahmona varsin tunnistettava ja hänen kipuilunsa eräänlaisessa elämän käännöskohdassa resonoi. Syteen tai saveen avaa hienosti sitä, minkälaisiin ruuhkavuosiin sitä voi päätyä silloinkin, kun oma jälkikasvu on jo lähellä aikuisuutta.
Pidinkin nimenomaan kertomuksen elämänmausta, jota ei ole kuorrutettu liiallisella hattaralla. Doritin elämänpolulle osuu kiinnostavia mieshahmoja, mutta hänen ensisijainen päämääränsä ei ole löytää miestä rinnalle. Ehkä ennemminkin on hyväksi löytää oma itsensä ja tiensä elämässä, jossa on yhtäkkiä kovin monta liikkuvaa osaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.