Siirry pääsisältöön

Hannamari Järvelä: Metsän syli

Olin kiinnittämässä peiliin bucket-listani. Tai veivilistani, kuten suomalainen käännös kuuluu. Mitä tavoitella ja tehdä ennen kuin kuolen, heitän veivini. Koko elämähän on täynnä listoja; kauppalistoja, lomalistoja, kodinhoitolistoja, harrastuslistoja… To do-listojen asiat ovat kevyempiä, arkipäiväisempiä tavoitteita, kuten Muista hammaslääkäri tai osta pakastevihanneksia. Veivilistaan kirjataan painavat asiat. Lista tehdään tarkkaan, pitkäjänteisemmin, varsinkin kun toiveissa on löytää uusi elämänkumppani. Minä olen listoja. Asioiden pitää olla hallinnassa. Koko elämä.

Hannamari Järvelä: Metsän syli
Saga Egmont 2026
kansi Lisa Bygdén
äänikirjan lukija Carola Rindell
kesto 9 t 11 min

Helmi alkaa olla viisikymppinen ja jonkinlaisessa taitekohdassa elämässään. Työ tympii, parisuhde on ajanut karikolle ja jonkin sortin muutos houkuttaa. Listoja rakastava Helmi päättää tehdä bucket- eli veivilistan asioista, joita hän haluaa tehdä ennen viimeistä henkäystään. Samoihin aikoihin, kuin vastauksena epämääräiseen kaipuuseen, Helmin isä päätyy ostamaan rantamökin, joka saa nimen Metsän syli. Ehkä sieltä löytyy vastauksia olemassaolon kysymyksiin?

Pelkkä mökkielämä ei kuitenkaan riitä vaan Helmi päätyy irrottelemaan muutenkin. Eloon mahtuu niin railakasta juhlimista kuin reissu Rodoksellekin, ja kenties irrottelun ohessa vähitellen valkenee, mitä nainen oikeastaan elämältään haluaa.

Metsän syli ei oikein lunastanut odotuksia, joita sille etukäteen asetin. Kannen ja sisältökuvaukset perusteella odotin jonkinlaista mökkielämän rauhaa mutta meno olikin yllättävän riehakasta ja roisia. En oikein pystynyt samaistumaan meininkiin, johon sisältyy kohtuullisen kosteita illanviettoja ja runsaasti juomiseen liittyvää sanailua.

Livakasti etenevä tämä romaani toki on ja sinällään varsin viihdyttävää seuraa. Äänikirjaformaatti tuntuu toimivan vallan hyvin, sillä juonen seuraaminen ei tuottanut vaikeuksia.

Tämä postaus aloittaa vuoden 2026 naistenviikon tässä blogissa.
Naistenviikon lukuhaastetta luotsaa Niina, joka on myös tehnyt viikon logon.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...