Viime perjantaina elämäni oli vielä täydellistä. Nyt itken siksi, että kädessäni on paketillinen viikunarullia. Itse asiassa en lainkaan pidä kyseisistä leivonnaisista, ihan liian tahmaisia, mutta eivät ne minua siksi järkyttäneet vaan siksi, että kyseessä on Markin lempikeksi ja otin paketin hyllystä pelkästä tottumuksesta. Seison keskellä supermarketin käytävää ja yritän koota itseäni. Se on vaikeaa, koska itkuni ei ole sitä hienovaraista kyynelehtimistä, joka sulattaa miesten sydämet elokuvissa, vaan räkäitkua. Nenäni valuu. Lisukkeena on ripaus kihisevää raivoa. Ei lainkaan itseni tapaista.
Emily on hieman alle kolmekymppinen opettaja, jonka elämä on mukavasti mallillaan. Tai ennemminkin oli, sillä yhtäkkiä Emily huomaa olevansa sinkku – ei omasta tahdostaan – ja melkein samantien sulhasen lähdettyä Emilyn ovelle ilmaantuu isä Ed, varsinainen huithapeli, jonka kanssa välit ovat erinäisistä syistä olleet vuosia vähintäänkin etäiset. Eikä siinä vielä kaikki: työpaikallakin on vaikeuksia ja Emily joutuu kohtaamaan todellisuuden, joka ei välttämättä tarjoa samanlaista näkymää kuin hänen työhön liittyvät ihanteensa.
Asiat olisi aika mutkatonta selvittää olemalla avoin ja puhumalla totta. Emily kuitenkin huomaa olevansa isänsä kaltainen enemmän kuin haluaisi myöntää: totuuden kakistaminen ulos on suorastaan mahdotonta, mutta pieniä valheita lipsahtelee suusta tämän tästä. Ja koska hän haluaa esittää isälleen pärjäävänsä erinomaisesti, hän päätyy kertomaan sulhasensa työmatkasta sen sijaan, että kertoisi tämän lähteneen lopullisesti.
Sitä, että Emily päätyy valehtelemaan tulevista häistä ja sitä myöten esimerkiksi hääpukukaupoille isänsä kanssa, ei voi pitää erityisen uskottavana pohjana romaanille, vaikka se viihteeksi olisikin tarkoitettu. Vaikka asetelma tuntui romaania kuunnellessa tarpeettoman väkinäiseltä, viihdyin kertomuksen parissa hyvin: Täydellistä tarjosi minulle mukavan leppoisan kuuntelukokemuksen ja tarinan, jossa olennaisinta ei ole löytää täydellistä aviopuolisoa vaan ennemminkin päästä jonkinlaiseen tasapainoon niin menneisyyden kuin nykyhetken suhteen.
Pidin myös siitä, että romaani ei keskity vain Emilyn häävalmisteluihin, joista puuttuu sulhanen. Äänensä saavat kuuluviin lisäksi Ed-isä ja tämän äiti Liz, joka on tapaturman jälkeen majoittunut hoivakotiin. Liz on kohdannut netissä ihastuttavan miehen, jolla tosin on ikävää epäonnea elämässä. Epäonni on senlaatuista, että rahalle on tarvetta, mutta valitettavasti miljonäärin on vaikea irrottaa käteistä omistuksistaan noin vain. Onneksi Liz ei ole aivan varaton, vaikka Ed kääntyykin tämän tästä äitinsä puoleen rahahuolissaan. Onnettomat bisnesviritelmät eivät ole tuoneet miehelle rikkauksia, eikä hän ole tohtinut kertoa puolisolleen asioiden todellista laitaa, vaikka vaakalaudalla alkaa olla jopa yhteinen koti.
Täydellistä on sujuvasti etenevä tarina kolmen sukupolven ihmisistä, joista kukaan ei ole täydellinen, oikeastaan kaikkea muuta. Ehkäpä juuri henkilöhahmojen rosoisuus yhdistettynä luontevasti etenevään juoneen saivat minut viihtymään romaanin parissa hyvin.
**********
Seison lentokentän lähtöselvitysjonossa, kun tunnen matkalaukun pyörän kulkevan jalkani yli. Nostan katseeni ja näen hieman holtittoman näköisen lapsen, joka raahaa perässään kirkkaanoranssia matkalaukkua. Vieressä askeltaa nainen, joka on kuin vanhempi versio hänestä. Kaksikko höpöttää menemään täysin vailla ymmärrystä siitä, että jalastani tuntuu lähteneen ihoa kymmenen sentin matkalta. Kihisen ärtymyksestä, kun katson heidän loittonemistaan. Olin jo valmiiksi huonolla tuulella. Ensinnäkin minua hermostuttaa tuleva, ratkaisevan tärkeä tapaamiseni New Yorkissa, mutta lisäksi olen vielä vereslihalla tiistain kehityskeskustelustani. Olin odottanut sitä innolla, minkä tiedän toki olevan outoa, mutta kun tiedän antaneeni firmalle kaikkeni.
Sen verran paljon pidin Gillin Täydellistä-romaanista, että päädyin klikkaamaan kuunteluuni myös kirjailijan toisen suomennetun romaanin. Uinnin alkeet kertoo Lorettasta, joka on erittäin työorientoitunut ja järjestelmällinen. Sulhanen Robert on samantyyppinen, ja pari onkin suunnittelemassa avioliittoa. Lapsia pariskunnan suunnitelmiin sen sijaan ei kuulu.
Lorettan elämään marssii kuitenkin yllättäen lapsi. Lentokentällä Loretta kohtaa Katen ja tämän lapsen Phoeben. Hänen puolestaan kohtaaminen voisi jäädä hyvinkin lyhyeksi, mutta ei hän oikein voi kieltäytyä, kun Kate pyytää Lorettaa pitämään kuusivuotiasta Phoebea silmällä sen aikaa, kun äiti käväisee naistenhuoneessa. Lorettan lyhyeksi kuvittelema hetki venyy venymistään, ja samalla kasvaa naisen ärtymys. Olisihan hänellä muutakin tekemistä kuin pitää seuraa eläväiselle kuusivuotiaalle.
Kate ei palaa, ja yhtäkkiä Loretta huomaa olevansa vastuussa kuusivuotiaasta lapsesta, jolla on selässään keijusiivet. Se ei todellakaan kuulunut suunnitelmiin, eikä tilannetta helpota odottava tärkeä työpalaveri eikä myöskään tilannetiedotuksia kyselevä Robert, joka ei ymmärrä, miksei Loretta vain jätä asiaa sikseen. Eipä sitä oikein ymmärrä Loretta itsekään, eikä varsinkaan sitten, kun hän myöhemmin hakeutuu vapaaehtoisesti Phoeben läheisyyteen, vaikka oikeastaan hänen pitäisi keskittyä täysillä työhönsä ja odotettavissa olevaan ylennykseen.
Phoebe on Lorettalle kuin peili, jota katsoessaan hän oivaltaa jotain tärkeää myös itsestään ja siitä, mikä lopulta merkitsee eniten. Loretta on usein kuullut olevansa outo ja tuntenut olevansa erikoinen ja yksinäinen varsinkin verrattuna valovoimaiseen pikkusiskoonsa, joka hurmaa kaikki. Nuoruuden traumaattinen kokemus on kenties saanut sosiaalisesti kömpelön naisen entistä pahempaan lukkoon varsinkin, kun elämässä on valtava asia, josta ei ole koskaan saanut puhua. Phoeben ansiosta jokin alkaa purkautua ja Lorettan arvomaailma asettua uuteen järjestykseen.
Uinnin alkeet on vielä parempi kuin Täydellistä: Phoeben hahmo on ihastuttava ja Loretta saa kaikessa kömpelyydessään sympatiani puolelleen. Pidän siitä, että keskeiset henkilöt ovat keskeneräisiä ja rosoisia, siten tunnistettavia ja samaistumispintaa tarjoavia. Lisäksi kerronta on tässäkin romaanissa niin sujuvaa, että kuuntelukokemuksesta muodostui mainio.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.