Siirry pääsisältöön

Jo Ann Beard: Juhlapäiviä

Koko ajomatkan kaupungin läpi pidän käteni viereisellä istuimella lepäävän Sheban päällä ja ajattelen: älä ajattele. Koko matkan Iowasta Ithacaan, tuhat kolmesataa kilometriä, Sheba istui takapenkillä mattorullan päällä, painoi leukansa olkapäätäni vasten ja katseli, miten maisema vieri ohitse. Tunnen miten se puhisee kättäni vasten, yrittää päästä kääntymään, ja sitten me käännymme, olemme parkkipaikalla, olemme perillä.

Jo Ann Beard: Juhlapäiviä
Tammi 2025
alkuteos Festival Days 2021
suomentanut Riina Vuokko
äänikirjan lukija Anna Paavilainen
kesto 9 t 40 min

Jo Ann Beard määrittelee itsensä ennen kaikkea esseistiksi ja määrittelee Juhlapäivien alkusanoissa esseiden olevan novelleja ja novellien esseitä. Kustantajan mukaan Juhlapäiviä on novellikokoelma, mutta kirjailijan mukaan teoksen tekstit voisivat siis olla myös esseitä. Ajatuksessa on jotain hämmentävää, ja Risto Niemi-Pynttäri pohtiikin asiaa Maailmankirjoissa.

Vaikka kuuntelinkin Juhlapäivien tekstejä ensisijaisesti novelleina, en voinut olla kuunnellessani miettimättä, mikä niistä mahtaa tehdä esseitä ja minkä verran teksteissä on todellisuuspohjaa. Missä menee faktan ja fiktion raja?

En tiedä, onko kysymys lopulta järin merkittävä. Olivatpa tekstit tosielämään perustuvia tai eivät, ovat ne joka tapauksessa intensiivisiä ja sellaisia, että niiden tapahtumia voisi kuvitella todellisiksi. Välillä on tosin myös sellaisia hetkiä, että tapahtumien pelkää olevan todellisia – aina tekstien maailma ei ole kaunis.

Onkin niin, että Jo Ann Beard ei novelleissaan – esseissään – karta synkkiäkään aiheita. Teoksen avaa teksti Viimeinen yö, jossa kertoja valmistautuu jättämään hyvästit koiralleen, joka on kovin sairas. Eikä kuolema väisty etäälle myöhemminkään, ja Painihauta on väkivaltaisuudessaan jopa melkoisen luotaantyöntävä. 

Aivan puhtaasti novelleja tekstit eivät ole, ja niistä voikin aistia jonkinlaista tekstilajirajojen venyttämistä. Lähellä ja Nyt lähestyvät kenties eniten esseististä otetta sellaisena kuin sen ymmärrän, ja niistä löytyykin kiehtovaa puhetta kirjailijuudesta ja kirjoittamisesta.

Juhlapäiviä on mieltä sopivasti kieputtava teos, jolta ei nimestään huolimatta kannata odottaa juhlaa vaan ennemminkin varjoissa liikuskelua. Sen verran kirjailijan kynänjälkeä ihailen, että luen häneltä mieluusti muutakin.

Muualla: Kirjahavahduksia.

Kommentit

  1. Kuulostaa sen verran erikoiselta, että voisin kokeilla. Novelleja luen harvoin, mutta esseistä tykkään tosi paljon.

    VastaaPoista
  2. Todella vaikuttava kokoelma. Esseitä vai novelleja, liekö sillä niin väliä.

    VastaaPoista
  3. Onkohan kirjailijalta suomennettu aiemmin mitään? En muista törmänneeni tähän nimeen aiemmin. Katselin kirjaa kirjakaupassa, mutta en sitten innostunut sen enempää, kun olen niin huono lukemaan novelleja. Postauksesi kyllä herätti pientä innostusta.

    VastaaPoista
  4. Minä luen novelleja aivan liian vähän. Useinhan ne ovat kokoelmia ja koen hieman, että monen novellin peräkkäin lukeminen vie liikaa tunnelmasta toiseen. Ratkaisu tietenkin on se, että lukeen vain yhden novellin kerrallaan. Keltaisesta kirjastosta pitäisi lukea kaikki, sillä siihen ei pääse heppoisin perustein.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...