Oli outoa olla taas Helsingissä. Kun kävelin kaduilla, tuntui kuin kehoni olisi muistanut enemmän kuin pääni; tavoitin sirpaleisia muistikuvia kauan sitten tutuista kaduista vasta kun jalkani olivat kuljettaneet minut tottuneesti kulman ympäri. Olin ostanut järkevät kengät ja sadetta pitävän pitkän takin, joiden ansiosta kykenin tutkimusretkiin vanhassa kotikaupungissani, ja kävelin päivittäin kilometrejä vain päästäkseni ulos Hikipään palvelijanhuoneesta. Huoneen vuode, tai pikemmin muisto siellä vietetystä yöstä, ahdisti ja vainosi minua, vaikka yritin selittää itselleni, että rikoksetkin vanhenivat. Intohimoa ei kai oikein voinut edes laskea rangaistavaksi teoksi? Parempi oli kuitenkin pysytellä poissa nurkista, joihin liittyi monimutkaisia tunteita. Siispä kävelin Helsinkiä ympäri ja ihmettelin hämärästi tuttuja kortteleita, joiden laidalta ei enää avautunutkaan horisontti, vaan katse hakeutui milloin mihinkin rakennukseen, joita tuntui putkahtaneen poissaoloni aikana arvaamattomiin paikkoihin. En pitänyt vanhan kotikaupunkini uudesta ilmeestä. Onneksi asuin Cannesissa alueella, jossa keskiaika oli yhä kosketuksen päässä.
Piiloleikki on jatkoa Sinkkuleikille, joka marssitti vuosituhannen vaihteen lähestyessä lukijoiden eteen Päivi Heikkinen-Huotarin, tasaiseen arkeen äkkiä kyllästyneen kolmekymppisen. Oli iloinen yllätys kuulla, että Päivin tarina saa jatkoa, ja innolla lähdinkin ensin kertaamaan Sinkkuleikin tapahtumat ja tutustumaan sitten siihen, minkälaiseksi kuluneet vuodet ovat päähenkilöä muovanneet.
Piiloleikki jatkuukin tavallaan siitä, mihin aikanaan jäätiin. Päivi nimittäin havahtuu hereille samasta huoneesta, jossa hän aikanaan majaili vapautta etsiessään. Nyt hän tosin on vuosia vanhempi ja tullut vain käymään Suomessa Ranskasta, mihin hän on lopulta sinkkuleikin jälkeen päätynyt elämään. Martta-täti, jota Päivi on erehtynyt pitämään ikuisena vanhanapiikana, on menossa naimisiin, ja Päivin on määrä auttaa häiden järjestelyissä.
Paljon on muuttunut sitten vuosituhannen vaihteen. Martta on ikääntynyt tämän puolisosta puhumattakaan, eikä Päivikään tietenkään ole enää nuori. Päivi on ollut pitkään poissa ja jättänyt samalla kertomatta sukulaisilleen melkoisen olennaisia asioita itsestään. Kun oleskelu Suomessa pitkittyy, uhkaavat salaisuudet myös paljastua.
Sinkkuleikin tapaan myös Piiloleikki on sujuvasti etenevä romaani, jossa tapahtumia riittää. Pidän tässäkin romaanissa suuresti kerronnasta, joka on luontevaa ja eloisaa. Ehkä pidän vielä aiempaa enemmän Päivistä, jota vuodet ovat hioneet mutta joka ei (onneksi) ole kuitenkaan kaikkia särmiään menettänyt.
Ja vaikka romaanin ote on kepeän viihdyttävä, on siinä myös syvempiä vivahteita. Piiloleikkiä kuunnellessani huomasin pohtivani esimerkiksi sitä, mitä vuodet meille tekevätkään.
Kaiken kaikkiaan oli ilo saada kuulla, mihin neljännesvuosisata on Päivin vienyt. Kirjailija ei loppusanoissaan täysin sulje pois paluuta Päivin maailmaan, joten ehkä toivoa kuulumisten saamisesta myöhemminkin on.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.