Jo tuo ensimmäinen sivu teki minuun vaikutuksen ja nosti voimalla pintaan tunteen, joka oli jossain muodossa ollut minussa jo pitkään, mutta jota yhtäkkiä, pienessä baarissa Kreuzbergissä, en voinut enää sivuuttaa: halusin kirjoittaa enemmän. En vain päiväkirjaa, kirjeitä, runojen yritelmiä ja tarinoiden alkuja, vaan jotain kokonaista. Halusin kurottaa tekstin avulla pidemmälle, jonkin toiselle puolelle, luoda Leijojen kaltaisen tarinoiden kudoksen, joka paljastaisi ihmisistä sellaista, mitä muuten olisi mahdoton nähdä. Halusin kuvata pinnan alla liikahtelevia voimia, tunteita ja ajatuksia, kirjoittamalla tavoittaa jotain oleellista ihmisenä olemisesta ja perheestä. Mitä tuo oleellinen oli ja miksi juuri perheestä, sitä en vielä tiennyt, mutta halusin tietää.
Olen tähän mennessä pitänyt oikeastaan kaikista Helmi Kekkosen teoksista, jotka olen lukenut. Vieraat teki vuosia sitten suuren vaikutuksen ja viimeksi LIV! sai minut suorastaan lumoutumaan. Halusin ehdottomasti lukea myös, mitä Helmi Kekkonen kirjoittaa kirjoittamisesta: Näin minä sen kirjoitin on kirja kirjoittamisesta ja elämästä, jonka suorastaan elimellinen osa kirjoittaminen on.
Näin minä sen kirjoitin kertoo kirjailijan työstä ja siitä, miten kirja syntyy. Erityisesti keskiössä on viimeisin romaani LIV!, ja sen tunteminen lisää tämän käsillä olevan teoksen antia. Välttämätöntä romaanin tuntemus ei kuitenkaan mielestäni ole, vaan riittää hyvin sekin, jos kirjoittaminen itsessään kiinnostaa. Kekkonen nimittäin avaa kiinnostavasti omaa kirjoittajan historiaansa ja sitä, miten hänen on suorastaan välttämätöntä pukea sanoiksi epäkohtia, joita hän ympärillään havaitsee.
Kysymykset ovat tuttuja, mutta nyt niiden yllä on uusi sävy, nyt haluan vastata niihin kirjoittamalla. Ajatus on käynyt mielessä ennenkin, tässä on nyt kuitenkin jotain erilaista, väistämätöntä.
Näin minä sen kirjoitin tuo esille monenlaisia ajatuksia, joita kirjoittamiseen on liitetty ennenkin. Samalla se kuitenkin tuo näkyviin myös sitä, miten yksi tietty romaani syntyy ja miten eräs tietty kirjailija työtään tekee. Lopputuloksena on pakoton ja kaunis teos, jonka äärelle tulen varmasti palaamaan vielä moneen kertaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.