Britta on melkein torkahtanut virkatun peittonsa alle, mutta on niin mukavaa istua ajattelemassa, kuinka hyvin kaikki on sujunut ja miten hauskaa on tulossa. Mikään ei voi estää häntä kokemasta viimeistä kesää Lindössä. Ei edes jalka, jota juuri nyt juilii kiukkuisesti, siksi varmaan, että hän on ollut viime päivinä niin paljon menossa. Hän kohottautuu varovasti ja vispaa jalkaa saadakseen veren kiertämään. On toden totta hyvä, että matka lykkäytyi huomiseen, tänään olisi ollut vaikea matkustaa, kun jo kenkien pukeminen olisi ollut ponnistus huolimatta siitä, että hän on ostanut uudet ja pehmeät kävelykengät, joihin jalat voi vain sujauttaa sisään.
Britta on 86-vuotias. Hän haaveilee vielä yhdestä kesästä rakkaassa talossaan Tukholman saaristossa, mutta kukaan ei varsinaisesti kannusta häntä lähtemään kaupungista maaseudulle. Britta kuitenkin tekee mitä haluaa, siihen hän katsoo olevansa oikeutettu, ja niinpä hän lähtee vaivihkaa Lindöhön.
Adam on aikuisuutensa kynnyksellä mutta lähtökohdat eivät vaikuta kovin hyviltä. Hän on rötöstellyt ja päätynyt kodittomaksi. Lisäksi hän on velkaa huumediilerille, eikä paras kaverikaan tarjoa turvapaikkaa. Niinpä Adam pakenee ja päätyy murtautumaan Brittan huvilaan.
Brittan ja Adamin ensikohtaaminen ei siis ole kovin lämmin, onhan Adam tunkeutunut luvatta Brittan taloon eikä Britta pidä kutsumattomista vieraista, vaikka hän vaistoaakin, että nuorukainen ei ole mikään suurrikollinen.
Vaikka alku ei ole lupaava, jää Adam Brittan taloon ja ryhtyy vähitellen auttamaan iäkästä naista taloudenpidossa. Oikeastaan kumpikin hyötyy toisesta, mutta vähitellen Adam ja Britta alkavat lähentyä ja jopa pitää toisistaan. Heidän yhteiselonsa saa paikoin humoristisia piirteitä, ja kerronnan lämmössä on jotain hyvin viehättävää. Kerronta on myös elävää ja kesäisen värikästä, ja tarinaa kuunnellessani mietin, miten kivasti romaani voisikaan toimia elokuvana.
Viimeinen kesä ei kuitenkaan ole vain kepeää kesäistä lukuviihdettä, vaan romaanissa on myös tummempia sävyjä. Britta-rouva tietää elonpäiviensä olevan vähissä, ja kuolema on väistämättä läsnä, mutta ei liian raskaalla tavalla. Samalla Adam on nuorukainen, joka on joutunut väärille poluille mutta ei kuitenkaan ole pelkästään kasa huonoja valintoja.
Tämä Eleonore Holmgrenin romaani aloittaa Lindö-sarjan. Ensimmäisen osan perusteella voisin hyvin kuvitella tarttuvani myös jatko-osiin.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja.
Tämä postaus on osa vuoden 2025 naistenviikkohaastetta, jota emännöi Tuulevi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.