Siirry pääsisältöön

Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan

Että näkisin yhdellä / katseella kaiken tämän: / miten asettuvat vedet ja tunturit eri valoihin, / pojan kasvaessa, tunturioksien haaroessa / moneen suuntaan, – –

Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan
Teos 2023
kansi Jenni Saari / Sory Jenny Visuals
94 sivua

Harvakseltaan – liian harvoin – tulee tartuttua runoihin. Nyt kirjastosta käsiini löytyi Tomi Kontion runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan, ja löytö teki minut päivien ajan tyytyväiseksi. Kokoelma muistutti siitä, miksi runoja olisi hyvä aika ajoin lukea: ne voivat pieninäkin annoksina elähdyttää, herättää tunteita ja saada irtautumaan hetkeksi arjen keskeltä.

Kaikkea edellä mainittua Tunturin luokse, rakkaan nimittäin teki. Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata. Monessa kohtaa huomasin liikuttuvani samalla, kun tuntui kuin olisinkin ollut keskellä tunturimaisemaa arkisen sohvannurkan sijaan.

Tunturissa kurjenkanervat / ojentavat kaulansa, soivat niin hiljaa, / niin tiheän hiljaa. 

Runokokoelmassa vaelletaan pohjoisessa – siltaa Kontion taivallusteoksiin Erämailla ja Kansallispuistojen kutsu ei tarvitse kaukaa hakea. Kun tietokirjoissa matkassa oli mukana runoilijan poika, on hän läsnä nytkin. Erämaassa kulkemisen keskellä voi äkkiä havahtua siihen, miten poika onkin kasvanut: ”Hän on jo iso poika. // Niin iso, että joutuu kumartumaan, / kun pilvet ovat alhaalla.”

Muutenkin runoissa ovat tunturimaisemien rinnalla läsnä läheiset ja pohdinta niin rakkaudesta, erosta kuin myös siitä, miten vuodet vierivät, aika kuluu. Sanoissa on surua ja kaipuuta, samaan aikaan lohtua kenties tuo maisema, kokemus luontoyhteydestä.

Ei meitä kilometreistä ja askelista, / ei edes sanoista muisteta, // vaan siitä, kuinka olemme rakastaneet / kuinka paljon olemme rakastaneet // tätä maata, ja sitä miten se ottaa vastaan / meidän askelemme, // kuin kävelisi vaaksan edellä, opastaisi, / hieman salaa, vähin, huolehtivin elein.

Muualla: Runografi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat