Siirry pääsisältöön

Ann-Helén Laestadius: Varkaus

Enná ja isa olivat löytäneet hänet poronsa vierestä istumasta. He olivat kysyneet, mitä oli tapahtunut, mutta hän ei ollut pystynyt vastaamaan. Hän puristi pientä korvanpalaa lapasensa sisällä. Veri oli hyytynyt, mutta untuvista karvat olivat yhä pehmeitä. Hän ei näyttänyt sitä heille, ei edes sitten kun he kiihtyneinä totesivat ”sen paskiaisen” vieneen korvat, toisen kokonaan ja toisesta puolet. Korvamerkillä saattoi todistaa auton alle jääneen tai pedon tappaman poron omakseen. Tätä korvaa ei kukaan saisi. Hänen Nástegallunsa oli kuollut.

Ann-Helén Laestadius: Varkaus
S&S 2022
alkuteos Stöld 2021
suomentanut Laura Kulmala
ulkoasu ja taitto Iida Pohjolainen
510 sivua

Kiinnitin Ann-Helén Laestadiuksen romaaniin Varkaus huomiota jo viime keväänä. Romaani kävikin jo kertaalleen kirjastosta lainassa, mutta en ehtinyt siihen tarttua lainkaan ennen kuin eräpäivä oli jo käsillä.

Sitten huomasin Instagramista muutamia ylistäviä arvioita ja ei muuta kuin uudelleen kirja varaukseen ja lainaksi. Kyllä kannatti.

Varkaus sijoittuu jonnekin Ruotsin pohjoisosiin ja perustuu tositapahtumiin. Romaanin saamelaisyhteisö on kahnauksissa muiden asukkaiden kanssa, jotka eivät kykene kunnioittamaan porotaloutta vaan voivat mielestään tappaa poroja ihan noin vain. Yleisessä tiedossa on, kuka on toiminnan primus motor, mutta seurauksia teoista ei koidu. Poliisin mielestä tapot ovat vain varkauksia eikä siitä sitten sen enempää.

Yhdeksänvuotias Elsa on romaanin päähenkilö, joka joutuu vuonna 2008 omin silmin näkemään, miten hänen poronsa on tapettu raa'asti. Tappaja uhkailee tytön hiljaiseksi, mutta jälkensä tapahtunut väkisin jättää. 

Kymmenkunta vuotta myöhemmin Elsa on nuori nainen, joka haluaa jatkaa sukunsa työtä porojen parissa mutta myös saada oikeutta. Maailma ei ole muuttunut paremmaksi vaan saamelaiset joutuvat kohtaamaan monenlaista syrjintää. Elsa ei enää jaksa katsella kaikkea sivusta vaan valitsee vaikenemisen sijaan vaikeista asioista puhumisen.

Varkaus on vaikuttava romaani, joka pitää vallan mainiosti otteessaan alusta loppuun. Yli 500-sivuinen romaani ei tunnu liian mittavalta vaan jännite kantaa hyvin. Kertomus on ravisteleva ja paikoin jopa puistattava kuvatessaan saamelaisten kohtaamia vääryyksiä, mutta kerronta ei ole tarkoitushakuista vaan myös vaikeiden asioiden kuvauksilla on paikkansa ja tehtävänsä.

Ann-Helén Laestadius kuvaa hienosti niitä moninaisia haasteita, joiden keskellä saamelaiset elävät. Yhtäältä on tuomitseva ulkomaailma mutta toisaalta haasteita aiheuttaa myös yhteisö itsessään perinteisine tapoineen ja tottumuksineen. Romaanissa sivutaan myös ilmastonmuutosta, joka sekin aiheuttaa huolta porotaloudelle.

Varkaus avaa silmiä sille, miten nykyaikanakin voi olla vaikeaa elää sivussa valtavirrasta. Se valistaa lukijaa mieleenpainuvasti fiktion keinoin.

Muualla: Kirjakimara ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Minustakin tämä oli vaikuttava teos. Hyvä, että myös ilmastonmuutos oli otettu esille, sillä se on porotaloudelle uhka ja se on ylipäätään uhka pohjoisen eläimille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä. Tässä on isoja, tärkeitä teemoja.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Tulikin vietettyä illalla lukutunti päivän kunniaksi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii