Siirry pääsisältöön

Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla

Me autamme tarvittaessa oliivien kanssa, mutta nyt istumme autossa matkalla sienijuhlille. Feste e sagre, pääsääntöisesti ruokaan liittyvät kyläjuhlat, tuovat oman herkullisen lisänsä Toscanan syksyyn. Monella pikkukylällä on oma juhlansa, joka keskittyy esimerkiksi kastanjoihin, viinirypäleisiin, villisikaan, pici-pastaan tai vaikka valkoiseen tryffeliin. Kyläjuhlista kannattaa kysellä paikallisesta turistitoimistosta ja pitää toki myös omat silmät auki, sillä mainosjulisteita näkyy usein katujen varsilla ja valotolppiin kiinnitettyinä.

Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla
WSOY 2022
kansi Satu Kontinen
252 sivua

Marja Vesala kertoo omakohtaisessa esikoisteoksessaan vuodesta Italiassa. Hän ihastui lomamatkoillaan Italiaan ja päätti lopulta miehensä kanssa irtautua suomalaisesta arjesta ja asettua vuodeksi Toscanaan.

Alkuun yritykset löytää työtä Toscanasta tuntuvat toivottomilta. Moni ovi sulkeutuu nenän edestä, mutta viimein mahdollisuus avautuu: talonvahdin paikka johtaa suomalaispariskunnan töihin viinitilalle ja todellakin Toscanaan: unelmista tulee totta.

Vuosi Toscanan kukkuloilla kertoo elävästi Marja Vesalan ja hänen puolisonsa Villen arjesta maisemissa, joissa yleensä vain lomaillaan. Kirjan välityksellä lukijakin pääsee kokemaan oliivien keruun ja italialaisen joulun, juoksemaan karkuun villisikoja ja ennen kaikkea aistimaan toscanalaista elämänmenoa.

Italialaiseen arkeen ja juhlaan kuuluu erottaamattomana osana ruoka. Erilaisia torcanalaisherkkuja Marja Vesala kuvaa niin aisteihin vetoavasti, että melkein itkettää, kun lukiessa ei ole saatavilla aitoa italialaista panzanellaa tai sakeaa ribollitaa – juustoista puhumattakaan.

Marja Vesalan teos on eloisa ja lämminhenkinen kertomus siitä, mitä suomalaiset kohtaavat italialaisen vuotensa aikana. Kirjoittaja katselee arkisia sattumuksia lempeästi, ja Vuosi Toscanan kukkuloilla tarjoaakin mukavan leppoisaa luettavaa lukijalle, joka haluaa irtautua hieman arjesta. Varoituksen sana tosin on paikallaan: kirja saattaa herättää hellittämättömän matkakuumeen ja halun sännätä saapasmaahan mieluiten ihan heti.

Helmet 2022: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Vuosi Toscanassa olisi kivaa, jos voisin ottaa miehen ja koiran mukaan. Tämähän pitää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä herättää väistämättä Toscana-kaipuun.

      Poista
  2. Näin vähän sivuhuomiona: Satu Kontisen kannet ovat kyllä poikkeuksetta upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jotenkin vasta nyt herännyt Satu Kontisen kansitaiteeseen ja olen ehdottomasti samaa mieltä.

      Poista
  3. En ollut kuullutkaan tästä kirjasta, nyt näin sattumalta kun kävin lukemassa juttusi Koneen pelosta.
    Italia.on lempimaitani ja viime syksynä kun olimme 8 vk Euroopassa vietimme puolet ajasta Toscanassa. Mieheni oli siellä ensi kertaa ja olinpa iloinen kun hänkin oli siitä niin innoissaan.
    Lähtisimme niin mielellämme vaikka koko vuodeksi Suomesta, ongelmia on vain kaksi: kokkimiehelle töitä ja jos ottaisimme mukaan pari kolme koiraa, minne loput? Kasvatan kahta rotua, joten niitä on "hieman" enemmän. Tosin, kun teimme tänä syksynä vastaavan matkan Balkanille, mieheni oli jo Suomeen palattua aivan valmis etsimään talon Montenegrosta koko laumalle 😅
    Tämä kirja menee ehdottomasti lukuun 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuulostaa siltä että olet tälle aika otollista maaperää! :) Vesalan kokemukset saattavat herättää aika hillittömän matkakuumeen. Niinköhän olette pian etsimässä taloa, johon koko koiralauma mahtuu?
      Seurailinkin muuten instasta jonkin verran reissuanne. Olisi kyllä ihanaa viettää eteläisemmässä Euroopassa vaikka joitakin kuukausia, jos ei ihan kokonaiseen vuoteen kykene.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii