Siirry pääsisältöön

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

Ajatukset liian levottomina suljin kännykän ja yritin rauhoittua. Olet merellä, hoin itselleni. Navakka tuuli oli luonteessa, vene puski itsensä aallon pohjalta seuraavalle. Nojauduin taaksepäin, viistin veden pintaa, tunsin pisaroiden kylmän kosketuksen kasvoillani. Vatsalihakset jännittyivät, hauis supistui vetämään skuuttiköyttä kireämmälle. Aallot taistelivat kalliorantaa vasten paiskautuen aina uudelleen ja uudelleen sen seinämään. Merisumu oli nousemassa, eikä harmaan taivaan ja meren välillä erottunut enää horisonttia. Näkyi ainoastaan pehmeä äänettömyys, joka soi hetkeksi unohduksen ja lohdun. 

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
WSOY 2022
213 sivua

Eetu on vaikeassa elämäntilanteessa. Äiti on kadonnut muutama kuukausi aiemmin uintireissullaan, isä on hiljaa ja muissa maailmoissa, pikkusisko Isla on aloittamassa koulun. Eetun pitäisi jaksaa lukio-opintojen alku samalla, kun oma elämä on nyrjähtänyt sijoiltaan. Rakas harrastus, kilpapurjehdus, on pitänyt lopettaa ja vastuu pikkusiskosta ja kodista tuntuu kaatuvan aina vain enemmän nuorukaisen harteille.

Eetu on vakuuttunut siitä, että äidin katoamiseen liittyy jotain hämäräperäistä. Poliisilta hän ei saa tukea epäilyilleen mutta koulussa aloitettu yhteinen Itämeri-projekti vie Eetua yhä lähemmäs mysteeriä. Äiti nimittäin rakasti merta monin tavoin, ja hänen jälkeensä jäi muistiinpanoja ja artikkeleita, jotka eivät jätä Eetua rauhaan. 

Lisäksi kuin taivaanlahjana Eetu pääsee kuin pääseekin kilpapurjehdusmatkalle Ruotsiin. Siellä selviää, että ärsyttävän kilpakumppanin Rasmuksen perheessä on jotain erikoista.

Leena Paasion Harmaja luode seitsemän on erittäin laadukas nuortenromaani, jonka soisi päätyvän Eetun ikäisten ja vähän nuorempienkin lukemistoon. Teoksessa yhdistyvät taidokkaasti fakta ja fiktio siten, että kertomuksen parissa viihtyessään lukija saa myös annoksen Itämeri-tietoutta ilman liiallista paasaamista. Erityisesti ympäristöasioista kiinnostuneille teoksella on varmasti annettavaa.

Lukiessa tuntuu siltä, että yksityiskohdat ovat mainiosti kohdallaan. Nuorten elämää kuvataan todentuntuisesti ja purjehduksen keskellä termit vaikuttavat olevan kohdillaan – kirjailija onkin saanut kuvaukseen asiantuntevaa apua. Henkilöhahmot ovat eläviä, joskin Islan hahmo tuntui alkuun hieman liian viisaalta seitsenvuotiaaksi, mutta joka tapauksessa hän on monin tavoin tärkeä osa kokonaisuutta. 

Teoksen jännite kasvaa vähä vähältä sellaiseksi, että lopulta kirja suorastaan liimautuu käsiin. Lopussa on selvää, että tarina tulee saamaan jatkoa: Itämeri-teosparin kakkososa Bengtskär itä kahdeksan menee todellakin lukulistalleni – sitä täytyy odottaa huhtikuuhun 2023. Tällä hetkellä ajatus odottamisesta tuntuu tukalalta, niin mielelläni uppoaisin uudelleen Eetun ja hänen läheistensä maailmaan ja ottaisin selvää, mistä kaikessa on kysymys.


Kommentit

  1. Tää vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta. Itelle teemat tuttuja, kuten tuo, että liian nuorena joutuu kantaan liian ison vastuun ja selviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotenkin tosi viehättävä ulottuvuus Eetun ja hänen pikkusiskonsa suhde. Tämä myös muistuttaa samalla hyvin siitä, miten monenlaisissa tilanteissa nuoret voivat joutua täysi-ikäisyyttä lähestyessään elämään.

      Poista
  2. Tämäpä täytyy pitää mielessä! Nuortenromaanit ovat vähintään yhtä laadukkaita kuin aikuistenkin kirjat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ainakin on todella laadukas. Toivottavasti saa paljon lukijoita kohderyhmästään.

      Poista
  3. Komppaan Ankia, monet nuortenromaanit on tosi laadukkaita! Ja ihanaa että on monia kotimaisia tekijöitä; verrattuna esim. siihen aikaan kun itse aloitin kirjastossa 11 vuotta sitten niin kyllä on sekä realististen että genreromaanien määrä kasvanut niin tekijöiden kuin nimekkeiden osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan kotimaisten teosten laatu on kyllä ilahduttavaa. Ja on hienoa, että tulee uusia tekijöitä: lukulistallani on esim. Ulpu-Maria Lehtisen Kalmanperhon kutsu. Sitä on jo kovasti kehuttu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok