Koko Hubara: Ruskeat Tytöt

Ruskea tarkoittaa minulle samaa kuin rodullistettu, ei siis välttämättä mitään tiettyä ihonsävyä tai etnisyyttä. Kun käytän sanaa Ruskeat Suomen kontekstissa, tarkoitan myös esimerkiksi Mustia ihmisiä, venäläisiä, virolaisia, itäeurooppalaisia, romaneja ja saamelaisia – kaikkia sellaisia ryhmiä, joille ei ymmärtääkseni suoda tilaa olla valkoisia tai suomalaisia tai normi. Minä en ole kuitenkaan kukaan määräämään sitä, miten sinä identifioit itsesi tai millä sanalla sinä haluat itseäsi kutsuttavan.

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt
Like 2017
260 sivua
Äänikirjan lukija Susani Mahadura
Kesto 6 t 43 min

Koko Hubaran Ruskeat Tytöt esseekokoelma pysyi minusta loitolla pitkään, koska ajattelin, etten ole kirjan kohderyhmää. Toisaalta kirja jäi mieleni lukulistalle muistuttelemaan itsestään.

Hyvä, että jäi. Kirjan myötä minulle valaistui aivan uudella tavalla se, millaista on elää maailmassa, joka on ensisijaisesti valkoisten vallassa. Millaista on, kun ihmisestä nähdään ensimmäisenä ihonväri ja hänet määritellään yhä uudelleen suhteessa normiin eli valkoisuuteen? Millaista on tulla eksotisoiduksi, kun haluaisi tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä, jolla on muiden tavoin oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena työnhakijana, asiakkaana, ihmisenä?

Olen valkoisen, etuoikeutetun valtaväestön edustaja ja elän vielä kaiken lisäksi maassa, jossa naisen asema on paljon parempi kuin monessa muussa maassa. Olen saanut kouluttautua ja saan tehdä töitä. Tiedän olevani asemassa, johon monella ei ole pääsyä.

Tästä asemasta Ruskeat Tytöt -kirjan lukeminen on paikoin hyvinkin epämukavaa. Samalla se on kuitenkin erittäin tärkeää. On tärkeää kuulla, millaista elämä valtaväestön varjossa voi olla myös Suomessa, jota tasa-arvon mallimaaksikin kutsutaan. Yksityisistä kokemuksista kasvaa yleisiä mutta väistämättä vastakkainasettelusta seuraa myös stereotypiaa. Tärkeää on nähdä sen taakse ja havaita, millaisia kokemuksia nykymaailmaan voi mahtua.

Ruskeat Tytöt on täynnä painavaa asiaa. Samalla se on hyvin kirjoitettu teos, älykäs ja ajateltu kokonaisuus.

Luettua elämää -blogista löytyy useita linkkejä muihin blogipostauksiin. Ajatuksia löytyy myös Kahvikissan kirjahyllystä.

Helmet 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja. Siitä huolimatta, että Hubara kirjoittaa:

Vihaan sanaa rodullistettu. Kuulin sen ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten, ja ajattelin, että siinäpä vasta karsea ja kalsea, väkivaltainen sana, kuin se rautainen pulpetinjalka, jonka yksi poika löi ikeniäni vasten ala-asteella, koska olen l*ski m-kuono.

Hubara kuitenkin toteaa myös:

– – on myönnettävä, että se (rodullistaminen) on hyödyllinen termi.
Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että vaikka jo moneen kertaan on tieteellisesti todistettu, ettei biologisia rotuja ole olemassa ja kaikki ihmiset ovat ihonväristään huolimatta aivan samanlaisia, on silti monenlaisia sosiaalisia rakennelmia ja prosesseja, joissa meidännäköisemme ihmiset tukevat yhä edelleen kohdelluksi/ulossuljetuksi ja nähdyksi/häivytetyksi historiallisten, kolonialististen, imperialististen, kapitalististen rotumääritelmien mukaisesti tietyin, väkivaltaisin tavoin. Kukaan ei halua olla rodullistettu, mutta me olemme.