"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."
Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.
Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?
Sitä ryhtyy selvittämään psykoterapeutti Theo Faber. Hän pestautuu töihin oikeuspsykiatriseen laitokseen, jossa Alicia on hoidettavana. Theo haluaa saada naisen puhumaan ja kertomaan, mitä oikein tapahtui.
Tästä kaikesta seuraa monipolvinen ja kiehtova trilleri, joka vie ihmismielen syvyyksiin ja osoittaa, miten mielen rikkoutuminen voi tapahtua. Kuka lopulta on mieleltään ehyt ja terve ja kuinka ihmissuhteet vaikuttavat ihmismieleen? Kuka on luotettava, kuka ei?
Minut Hiljainen potilas onnistui viemään harhaan moneenkin kertaan. Vastaukset heränneisiin kysymyksiin saadaan vasta kirjan lopussa, ja hurja vyyhti teokseen kaiken kaikkiaan rakentuu. Intensiteetti säilyy hyvin, ja varsinkin loppupuolella tuntui vaikealta laskea kirjaa pois käsistä, niin suuresti kiinnosti tietää, mitä kaiken takana lopulta oikein on. Selvitys onnistuu yllättämään, jos toki hieman joudun nikottelemaan nielläkseni kaiken, mitä vastaan tulee.
Psykologisena trillerinä Hiljainen potilas toimii vallan mainiosti. Totesin kirjan lopussa, että aika olennainen asia minulta jäi havaitsematta juonenkulussa. Jos sen olisin havainnut, olisin oivaltanut aiemmin enemmän. Pidin siitä, miten mielikuvituksellinen juoni trilleriin rakentui, ja suosittelen vetävää kertomusta heille, jotka haluavat uppoutua psykologiaa, taidetta ja salapoliisityötä yhdistävään kokonaisuuteen.
Tästä trilleristä kirjoittavat myös Mari, Takkutukka, Riitta, Tuija ja Mai.
Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 21. Kirja, jossa käsitellään jotain sairautta.
Hän ei puhunut enää koskaan."
 |
| Alex Michaelides: Hiljainen potilas Gummerus 2019 Alkuteos The Silent Patient 2019 Suomentanut Antti Autio 454 sivua |
Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.
Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?
Sitä ryhtyy selvittämään psykoterapeutti Theo Faber. Hän pestautuu töihin oikeuspsykiatriseen laitokseen, jossa Alicia on hoidettavana. Theo haluaa saada naisen puhumaan ja kertomaan, mitä oikein tapahtui.
Tästä kaikesta seuraa monipolvinen ja kiehtova trilleri, joka vie ihmismielen syvyyksiin ja osoittaa, miten mielen rikkoutuminen voi tapahtua. Kuka lopulta on mieleltään ehyt ja terve ja kuinka ihmissuhteet vaikuttavat ihmismieleen? Kuka on luotettava, kuka ei?
Minut Hiljainen potilas onnistui viemään harhaan moneenkin kertaan. Vastaukset heränneisiin kysymyksiin saadaan vasta kirjan lopussa, ja hurja vyyhti teokseen kaiken kaikkiaan rakentuu. Intensiteetti säilyy hyvin, ja varsinkin loppupuolella tuntui vaikealta laskea kirjaa pois käsistä, niin suuresti kiinnosti tietää, mitä kaiken takana lopulta oikein on. Selvitys onnistuu yllättämään, jos toki hieman joudun nikottelemaan nielläkseni kaiken, mitä vastaan tulee.
Psykologisena trillerinä Hiljainen potilas toimii vallan mainiosti. Totesin kirjan lopussa, että aika olennainen asia minulta jäi havaitsematta juonenkulussa. Jos sen olisin havainnut, olisin oivaltanut aiemmin enemmän. Pidin siitä, miten mielikuvituksellinen juoni trilleriin rakentui, ja suosittelen vetävää kertomusta heille, jotka haluavat uppoutua psykologiaa, taidetta ja salapoliisityötä yhdistävään kokonaisuuteen.
Teos oli omakuva, ja Alicia nimesi sen kankaan vasempaan alanurkkaan maalamillaan kreikkalaisilla aakkosilla.Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.
Niistä muodostui yksi ainoa sana:
Alkestis.
Tästä trilleristä kirjoittavat myös Mari, Takkutukka, Riitta, Tuija ja Mai.
Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 21. Kirja, jossa käsitellään jotain sairautta.
Tässä oli jotain raikasta ja uudenoloista: onnistunut veto! Oiva juonenkipeputus, yllätyksellinen loppuratkaisu ja ilmeikäs kerronta, joka ei huoju.
VastaaPoistaTervetullut uutukainen ja mielenkiintoista onkin jäädä seuraamaan mille urille kirjailija tuotantonsa jatkossa kuljettaa.
- Hyvä ja komplisoitu kysymys jää väreilemään ilmaan: Mikä on se korsi joka kulloinkin katkaisee kamelin selän??
Tämä kyllä jäi mieleen! Ja tuo esittämäsi kysymys on varsin olennainen. Alician osakseen saama kohtelu on jotain, mitä jää väkisin miettimään.
Poista