Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Bolla

"Seuraava tunti kuluu kotoisammin kuin yksikään aiempi elämässäni. Tilaamme toiset kahvit, vaimennamme ääntämme ja kun huomaan hänen englanninkieliset kirjansa, vaihdamme kieltä. Se tuntuu luontevalta; englantia puhuessamme emme ole albaani ja serbi, vaan irti täältä, romaanista revittyjä sivuja."


Pajtim Statovci: Bolla
Otava 2019
240 sivua
Äänikirjan lukija Kuisma Eskola
Kesto 6 t 44 min.
Pajtim Statovcin Bolla kertoo kahdesta miehestä ja heidän rakkaudestaan. Arsim ja Miloš tapaavat vuonna 1995 Pristinassa, juuri ennen lähellä olevan maailman hajoamista, kahtia jakautumista. Nuoret miehet ovat täynnä haaveita ja tulevaisuudentoivoa: toinen haluaa lääkäriksi, ehkä kirurgiksi, toinen haaveilee urasta opettajana. Heidän rakkautensa ei kuitenkaan kestä päivänvaloa, sillä toinen on naimisissa, he edustavat eri kansallisuuksia ja ovat miehiä.

Mitä sitten tapahtuukaan rakkaudelle, haaveille ja tulevaisuudentoivolle? Mihin miesten tiet vievät, kun Arsim joutuu pakenemaan Kosovosta? Mitä tapahtuu Milošille? Mitä elämä on uuden vuosituhannen alussa? Voivatko kerran rakastuneet löytää toisensa, kun elämä on ehtinyt viedä eri suuntiin?
Niin aika kului, vuodet kuin meistä luopuneina.
Kukaan heistä ei halua enää palata. Tavatessamme Ajshen siskoa ja Besnikiä emme koskaan puhu muuttamisesta takaisin Kosovoon; sen sijaan tuumimme yhdessä, että on suuri onni, että pääsimme sieltä pois, että lähdimme Pristinasta viimeisellä mahdollisella hetkellä, että elämä on räällä huomattavasti helpompaa, turvallisempaa, parempaa, ettei Kosovo ole paikka jossa kasvattaa lapsensa.
Muisto Milošista ei jätä Arsimia rauhaan, ja mies palaa kotimaahansa etsimään nuoruutensa rakkautta. Paluu ei ole kaunis eikä tie mutkaton, mutta ehkä juuri siksi tarina tuntuu niin todelliselta ja mahdolliselta. Kauniita eivät ole aina ihmisetkään, mutta juuri siksi he ovat lihaa ja verta. Kuva Arsimista on itse asiassa aika karu, mutta jotenkin lukija huomaa päätyvänsä ymmärtämään ja tuntemaan myötätuntoa.

Bolla avaa kahden miehen kohtaloa asettamalla heidät osaksi eurooppalaista lähihistoriaa. Arsimin perheen kautta avautuu ikkuna maahanmuuttoon ja sen kautta ulkopuolisuuden tunteisiin. Ihminen on lopulta olosuhteidensa ja aikansa uhri, ja on sattumankauppaa, paljonko hän pystyy kohtaloonsa itse vaikuttamaan. Tarina avaa ajattelemisen aihetta kenelle tahansa.

Pajtim Statovcin romaani ei tarjoa hyvää mieltä eikä helpotusta vaan ajoittain ahdistaa, paljonkin. Se ei tietenkään ole mikään huono asia, vaan kyllä kirjallisuus saa myös kaivautua mieleen, ja vaikka Bolla on synkkä, on siinä myös hämmästyttävää kauneutta. Bolla on käsittämättömän erinomainen romaani. Se on huolella rakennettu ja viimeistelty, hätkähdyttävä lukukokemus. Olen vaikuttunut.
bolla
1. haamu, näkymätön, peto, piru
2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento
3. ulkopuolinen
Romaanista ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Laura, Riitta, Tuija ja Tiina.

Kommentit

  1. Tämä on järkyttävän hieno kirja. Epämiellyttävä päähenkilö. Statovci on rohkea kirjoittaessaan negatiivisia tunteita herättäviä henkilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo päähenkilön epämiellyttävyys oli kyllä kiehtova ja kiinnostava veto. Ja kiinnostavaa sekin, miten päähenkilöä alkoi jollain tapaa ymmärtää, vaikkei hänestä erityisemmin pitänyt.

      Poista
  2. Minusta oli hurjaa lukea serbien ja albaanien välisistä skismoista. Vaikka meillä sisällissodan jälkeen oli vastaavaa valkoiset vs punaiset, ei varmaan ollenkaan samaa hyytävyyttä sittenkään. Vaikuttava oli Bolla, kovat kohtalot molemmilla miehillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä syrjintä ja kansojen väliset ristiriidat herättävät ajatuksia ja tunteita. Vaikuttava Bolla tosiaan on.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii