Siirry pääsisältöön

Eva Frantz: Sininen huvila

"Hän oli kuuluisassa Sinisessä huvilassa, ja nainen happinaamarin takana oli tietenkin bloggaaja Becca Stenlund. Anna seurasi satunnaisesti muutamia blogeja, mutta Sininen huvila ei kuulunut hänen suosikkeihinsa. Se oli aavistuksen liian söpöstelevä. Beccan maailmassa hillottiin, mehustettiin ja leivottiin 1890-luvun ruokaohjeilla ruutuessu uumalla."


Eva Frantz:
Sininen huvila
(S&S 2017)
Alkuteos Blå villan
Suomentanut Ulla Lempinen
350 sivua

Sininen huvila on idyllinen talo, piilossa korkean syreeniaidan takana. Huvilan emäntä Becca Stenlund jakaa Instagramiin "hyvältä näyttäviä sommitelmia" ja jakaa blogissaan kuvia "kauniista ikkunankehyksistä, ulkorakennuksen patinoituneesta ovesta, hennonroosista tulppaaneista sinistä seinää vasten". Lisäksi Becca kirjoittaa "kivoista jutuista, joita hän keksi poikansa kanssa".

Idylli kuitenkin rikkoutuu, kun Siniseen huvilaan murtaudutaan ja Beccan kimppuun hyökätään. Bloggaaja joutuu tajuttomana sairaalaan ja hänen pieni poikansa Bruno löydetään harhailemasta yksinään tiellä keskellä yötä. Beccan puoliso Peter puolestaan on ottanut aikalisän ja majailee äitinsä luona – jatkuva idyllin rakentaminen ja sisustaminen ei ole miehen mieleen.

Idylliä ei ole myöskään poliisi Anna Gladin elämä. Anna alkaa tutkia huvilan tapahtumia ja kipuilee samaan aikaan lapsettomuutensa ja työttömän, kotona lorvivan miehensä kanssa.

Sosiaalinen media on vahvasti läsnä jo toki pelkästään Beccan bloggaamisen kautta. Somen nurjat puolet näyttäytyvät kommenteissa, joita eräät tehtailevat suorastaan urakoiden ja joista poliisikin kiinnostuu tutkiessaan Beccan tapausta.

Kuka beccan kimppuun kävi? Kuka haluaa vahingoittaa koko perhettä niin, että viisivuotias Brunokin on vaarassa? Siinä kysymyksiä, joiden ympärille tarina kietoutuu. Juoni rakentuu siten, että en kyennyt arvaamaan, kuka on syyllinen – jännitys säilyi hyvin loppumetreille saakka.

Luin Sinisen huvilan e-kirjana, ja minua hämmensi se, että näkökulmat vaihtuivat niin yllättäen. Niitä ei osoitettu edes tyhjällä rivivälillä, joten paikoin lukemisen rytmi rikkoutui häiritsevästi.

Sininen huvila edustaa cozy crimea, joka ilmeisesti tarkoittaa pehmeämpää dekkaria kuin mihin yleensä on totuttu. Väkivaltaa löytyy tästäkin mutta ei ollenkaan liikaa: juonenkulun teho syntyy muusta kuin verellä ja raakuuksilla mässäilemisestä. Tarinassa yhdistyvät leppoisuus ja jännite mukavan vetävällä tavalla, ja dekkaria voikin suositella lukijoille, jotka eivät kaipaa lukemisiltaan raakuuksia ja verisiä taisteluita.

Helmet 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka. Kirjankansibingo: hieno fontti.



Tämän dekkarin myötä viimeistelen osallistumiseni kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat ja joka päättyy tänään.


Kommentit

  1. Tämä kuulostaa kiinnostavalta, laitetaan muistiin. Bloggarille sopiva dekkarin aihepiiri! Hyvä valinta sinulla bingon hienoksi fontiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihepiiri tässä tosiaan sopii. :) Hieno fontti löytyikin lähempää kuin arvasin, kuvittelin tuon bingokohdan olevan työläämpi.

      Poista
  2. Minäkin tykkään koukeroisista fonteista. :) Samoin kuin cozy crimesta... tämä on mennyt minulta ohi, mutta kuulostaa mukavan leppoisalta kesädekkarilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cozy crimeen tutustuin vasta tämän Sinisen huvilan myötä. Kiinnostava genre!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…