Siirry pääsisältöön

Olli Jalonen: Taivaanpallo

"En ole kotona tietänyt mitä nyt tiedän. Kun katselee satamalaiturilta kun laiva keinahtelee matkan päässä, näkee minkälainen se ulkoa on mutta sisältä ja vesirajan alta ei tiedä. Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tietänytkään.
Vaikka olisin tietänyt edeltä olisin kuitenkin lähtenyt."

Olli Jalonen: Taivaanpallo
(Otava 2018)
461 sivua
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 13 tuntia.

Olli Jalosen Taivaanpallo kuljettaa lukijaa maalla, merellä ja ilmassa. Eksoottiselta Saint Helenan saarelta matkataan Lontooseen, ja se, mitä taivaalla tapahtuu, on merkittävää siinä missä maallisemmatkin asiat.

Tarinan päähenkilö ja pääasiallinen kertoja on nuori poika, Angus, jonka isä on kuollut. Pojan perhe ei kuulu kotisaaren parempiosaisiin eikä olemista juuri helpota äidin vierelle asettuva pastori eikä isosisko, joka saa aviottoman lapsen. Kun tunnelma Saint Helenalla kiristyy, on pojan määrä lähteä viemään viestiä vanhempiensa kotimaahan. Voisiko saarella vieraillut Edmond Halley Lontoossa olla perheelle avuksi? Olisiko oppineesta miehestä tukea ja turvaa nuorelle pojalle?

Ennen kuin vastauksia kysymyksiin saadaan, matkustetaan pitkään merillä kohti Lontoota. Myrskyä ja vastuksia matkalla riittää, mutta lopulta poika pääsee perille määränpäähänsä. "Jamssikepiksi" haukuttu poika on aivan omanlaisensa selviytyjä, joka harjoittaa näköään purjeneulanteräväksi, herättää epäilyksiä ja kumoaa niitä. Vaikka katse on terävä, hän näkee monia asioita lapsen silmin, ihastuttavan naiivisti ja lapsenuskoisesti – ja hyvä niin!

Myönnän, että minulla oli paikoin epäilykseni tarinan suhteen. Jaksaako juoni vetää, kantaako pojan tarina? Kyllä ja kyllä, on lopulta vastaus. Ehkä paikoin juonenveto hidastuu mutta Taivaanpallossa on niin paljon hyvää, että lukukokemuksesta muodostuu voittopuolisesti hyvä, suorastaan mainio.

Romaanin ajankuvaa Jalonen rakentaa niin taidokkaasti, että välillä joudun muistuttamaan itseäni, että kirja tosiaan on kirjoitettu nykyaikana. Samalla tarinassa on viehättävää ajattomuutta. Anguksen ääni on sekin viehättävä, ja kiltin pojan maailmankuva on virkistävä aikana, jona moni keskittyy huutamaan ääneen omia totuuksiaan välittämättä siitä, tuleeko loukanneeksi toisia vai ei. Jonkinlaiseksi kiltteyden ja hyvyyden puolustuspuheeksikin Taivaanpallo mielessäni asettuu.

Jalosen romaani on moninainen, ja tuntuu, että ihan kaikkea ei voi yhdellä lukukerralla tavoittaa. Tärkeää on tieto ja sen merkitys muuttuvassa maailmassa. Lisäksi yksi keskeisiä teemoja on mielestäni eriarvoisuus ja se, miten aikojen muuttuessa ylöspäin – kohti taivasta – voi ponnistaa sekin, jonka lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset.

Helmet 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.

Kirjankansibingo: Veden olomuoto.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?