"En ole kotona tietänyt mitä nyt tiedän. Kun katselee satamalaiturilta kun laiva keinahtelee matkan päässä, näkee minkälainen se ulkoa on mutta sisältä ja vesirajan alta ei tiedä. Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tietänytkään.
Vaikka olisin tietänyt edeltä olisin kuitenkin lähtenyt."
 |
| Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava 2018) 461 sivua Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 13 tuntia. |
Tarinan päähenkilö ja pääasiallinen kertoja on nuori poika, Angus, jonka isä on kuollut. Pojan perhe ei kuulu kotisaaren parempiosaisiin eikä olemista juuri helpota äidin vierelle asettuva pastori eikä isosisko, joka saa aviottoman lapsen. Kun tunnelma Saint Helenalla kiristyy, on pojan määrä lähteä viemään viestiä vanhempiensa kotimaahan. Voisiko saarella vieraillut Edmond Halley Lontoossa olla perheelle avuksi? Olisiko oppineesta miehestä tukea ja turvaa nuorelle pojalle?
Ennen kuin vastauksia kysymyksiin saadaan, matkustetaan pitkään merillä kohti Lontoota. Myrskyä ja vastuksia matkalla riittää, mutta lopulta poika pääsee perille määränpäähänsä. "Jamssikepiksi" haukuttu poika on aivan omanlaisensa selviytyjä, joka harjoittaa näköään purjeneulanteräväksi, herättää epäilyksiä ja kumoaa niitä. Vaikka katse on terävä, hän näkee monia asioita lapsen silmin, ihastuttavan naiivisti ja lapsenuskoisesti – ja hyvä niin!
Myönnän, että minulla oli paikoin epäilykseni tarinan suhteen. Jaksaako juoni vetää, kantaako pojan tarina? Kyllä ja kyllä, on lopulta vastaus. Ehkä paikoin juonenveto hidastuu mutta Taivaanpallossa on niin paljon hyvää, että lukukokemuksesta muodostuu voittopuolisesti hyvä, suorastaan mainio.
Romaanin ajankuvaa Jalonen rakentaa niin taidokkaasti, että välillä joudun muistuttamaan itseäni, että kirja tosiaan on kirjoitettu nykyaikana. Samalla tarinassa on viehättävää ajattomuutta. Anguksen ääni on sekin viehättävä, ja kiltin pojan maailmankuva on virkistävä aikana, jona moni keskittyy huutamaan ääneen omia totuuksiaan välittämättä siitä, tuleeko loukanneeksi toisia vai ei. Jonkinlaiseksi kiltteyden ja hyvyyden puolustuspuheeksikin Taivaanpallo mielessäni asettuu.
Jalosen romaani on moninainen, ja tuntuu, että ihan kaikkea ei voi yhdellä lukukerralla tavoittaa. Tärkeää on tieto ja sen merkitys muuttuvassa maailmassa. Lisäksi yksi keskeisiä teemoja on mielestäni eriarvoisuus ja se, miten aikojen muuttuessa ylöspäin – kohti taivasta – voi ponnistaa sekin, jonka lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset.
Helmet 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.
Kirjankansibingo: Veden olomuoto.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.