Siirry pääsisältöön

J. S. Monroe: Löydä minut

"Nainen kääntyy katsomaan, silmät pyöreinä säikähdyksestä. Onko se Rosa? Jar ei ole enää varma. Ilmeessä ei näy tunnistamisen häivääkään, ei pienintäkään tietoisuutta siitä, kuka Jar on, siitä että he kerran rakastivat toisiaan yli kaiken."

J. S. Monroe: Löydä minut
(Tammi 2018)
Alkuteos Find Me
Suomentanut Arto Schroderus
431 sivua

Rosa on kuollut. Hän teki itsemurhan, koska elämä oli liian kovaa. Isän menehtyminen ja kovat opiskelupaineet ajoivat nuoren naisen epätoivoiseen tekoon, ja kaikki ymmärtävät. Kaikki paitsi Jar, Rosan poikaystävä. Vielä viiden vuoden kuluttua Jar näkee Rosan kaikkialla eikä voi hyväksyä totuutta. Hän ei suostu uskomaan, että Rosa olisi todella kuollut.

Jar saa lisää perusteita jääräpäiselle uskolleen, kun hän saa eräänä päivänä Rosalta viestin. Siinä lukee yksinkertaisesti: Löydä minut. Missä Rosa on? Miksi hän ei tule esiin? Mitä hänelle on tapahtunut? Yksi avain on Rosan päiväkirja, jonka Jar saa käsiinsä ja joka tuntuu kiinnostavan muitakin.

Rosan etsinnästä muodostuu kieputtava juonivyyhti, joka koettelee kyllä paikoin uskottavuuden rajoja, se on pakko todeta. Tarina pitää kyllä otteessaan, hyvinkin, mutta loppupuolella se nyrjähtää suuntaan, josta en itse suuremmin pidä. Yksinkertaisesti sanottuna: turhan raakaa menoa minulle.

Joka tapauksessa mistään tavanomaisesta dekkarista ei ole kysymys. Juonenkulku yllättää: en osannut lainkaan aavistaa, mistä trillerissä lopulta on kysymys. Onnistuneesti Löydä minut kieputtaa lukijaa sen välillä, uskoako Jaria vai ei. Luetut.net-blogissa lukukokemusta verrataan huvipuistolaitteessa kieppumiseen – onnistunut vertaus!

Kiitos kustantajalle kirjasta!


Osallistun tällä kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja kieputtaa, se kuulostaa hyvälle. Kirja on varauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten onkin kiva päästä lukemaan ajatuksiasi tästä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…