Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

"Islannissa saadaan paljon lapsia, mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu. Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti, heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa, joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä. Herkempiä, viisaampia, vajaampia tai palvottavampia. – – Lapsiperhe-elämään suhtaudutaan kuten Islannissa elämään ylipäätään: käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja maailman parhauden mentaliteettia ympärilleen suihkuttaen."

Satu Rämö:
Islantilainen kodinonni
(WSOY 2018)
194 sivua
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
Kesto 4 t 18 min.

Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus.

Myönteinen vaikutelma Islannista ja islantilaisista tosiaan syntyy. Maan nuoret eivät juuri aiheuta harmia, saarivaltio on tasa-arvoinen ja ihmiset pitävät huolta toisistaan. Naiset ja miehet jakavat vastuun kodista ja perheet saavat tukea suvulta, kun sitä tarvitsevat. Mutkattomassa yhteisössä ei tarvitse pelätä, että tulisi nolanneeksi itsensä, kun turhantarkkoja sääntöjä ei ole.
On helpottavaa, kun saa olla juuri niin juntti kuin oikeastikin on.
Aivan varjoton ei toki tämäkään paratiisi ole. Eläminen Islannissa on kallista, vanhempainvapaat ovat enintään yhdeksän kuukautta eikä lapsilisiä juuri saa. Suomalaista ylpeydenaihetta äitiyspakkausta ei Islannissa tunneta ja kouluruoka maksaa. Kaikilla ei suinkaan mene hyvin, vaikka monet tavat ja käytänteet ovat sellaisia, että niistä voisi hyvinvaltio Suomikin ottaa mallia.

Tuttuun tapaansa Satu Rämö kirjoittaa elävästi ja vetävästi. Teoksella on paljon annettavaa kenelle tahansa, sillä fokus ei ole pelkästään lapsiperhe-elämässä. Islantilainen kodinonni kertoo islantilaisyhteiskunnasta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. Into matkustaa omaperäiseen saarivaltioon ei tämän(kään) kirjan myötä varsinaisesti heikkene.

Matkalla eteenpäin maistelee sekä Islantilaista kodinonnea että islantilaista olutta. Henna puolestaan ideoi aiheita uusille Islanti-kirjoille.

Helmet 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

Kirjankansibingo: Perhe.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…