Siirry pääsisältöön

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

"Kun punainen valo syttyy maalin takana, aikuiset ihmiset kaatuilevat toistensa päälle. Sponsorit kilauttavat kahvikuppinsa yhteen penkkirivien yli yrittäessään tehdä ylävitosia. Kaksi viisitoistavuotiasta tyttöä kaataa kahvilan silkasta riemusta, ja vanha edustusjoukkueen valmentaja, joka ei milloinkaan naura, istuu katsomon korkeimmalla penkkirivillä ja nauraa."


Fredrik Backman:
Kiekkokaupunki
(Otava 2017)
Alkuteos Björnstad 2016
Suomentanut Riie Heikkilä
461 sivua
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 14 t 56 min.

Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.

Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja entinen kiekkotähti. Kevin puolestaan voi olla tuleva kiekkotähti – ainakin juniorijoukkueen tähti hän jo onkin. Amat taas toivoo olevansa jonakin päivänä jääkiekkotähti vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään sivuosaan. Sama pätee suhteessa Mayaan, jota Amat ihailee kaukaa.

Maya ei välitä jääkiekosta toisin kuin paras ystävänsä Ana. Peli nousee kuitenkin tärkeään osaan, kun nuorten ihmisten illanvietossa tapahtuu jotain, mitä ei pitäisi. Tapahtumien selvittelyssä tärkeää tuntuu olevan jääkiekko, ja kun kaikki eivät asetakaan peliä etusijalle ihmisten sijaan, on kaaos valmis.

Kiekkokaupunki kertoo tiiviistä yhteisöstä, joka pyörii jääkiekon ympärillä. Peli voisi olla kaikkia yhdistävä tekijä onnelliseen loppuun saakka, ellei yksi pelaaja toimisi kertakaikkisen väärin. Yhteisö jakautuu eri suuntiin repiviin voimiin, kun toisten mielestä jääkiekko oikeuttaa vääriäkin tekoja, toisten mielestä ei. Keskeistä on, ketä uskotaan ja ketä tuetaan, keneen luotetaan ja kenelle käännetään selkä.

Minut Kiekkokaupunki yllätti positiivisesti. Tarina yhdistää onnistuneesti huumoria ja syvyyttä. Kuunnellessa välillä nauratti ja välillä itketti, joskus kiukutti ja joskus säälitti. Sujuvasanainen ja jäntevästi etenevä kertomus toimii hyvin, osaa olla sortumatta helppoihin pumpulipilviratkaisuihin ja on sekä elämänmakuinen että uskottava.

Fredrik Backmanin romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke ja Jeolsa.

Helmet 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin.

Oksan hyllyltä -blogin Kirjankansibingo käynnistyy minun osaltani nyt. Kiekkokaupungilla kuittaan kohdan sininen ja vihreä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…