Siirry pääsisältöön

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

"Kun punainen valo syttyy maalin takana, aikuiset ihmiset kaatuilevat toistensa päälle. Sponsorit kilauttavat kahvikuppinsa yhteen penkkirivien yli yrittäessään tehdä ylävitosia. Kaksi viisitoistavuotiasta tyttöä kaataa kahvilan silkasta riemusta, ja vanha edustusjoukkueen valmentaja, joka ei milloinkaan naura, istuu katsomon korkeimmalla penkkirivillä ja nauraa."


Fredrik Backman:
Kiekkokaupunki
(Otava 2017)
Alkuteos Björnstad 2016
Suomentanut Riie Heikkilä
461 sivua
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 14 t 56 min.

Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.

Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja entinen kiekkotähti. Kevin puolestaan voi olla tuleva kiekkotähti – ainakin juniorijoukkueen tähti hän jo onkin. Amat taas toivoo olevansa jonakin päivänä jääkiekkotähti vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään sivuosaan. Sama pätee suhteessa Mayaan, jota Amat ihailee kaukaa.

Maya ei välitä jääkiekosta toisin kuin paras ystävänsä Ana. Peli nousee kuitenkin tärkeään osaan, kun nuorten ihmisten illanvietossa tapahtuu jotain, mitä ei pitäisi. Tapahtumien selvittelyssä tärkeää tuntuu olevan jääkiekko, ja kun kaikki eivät asetakaan peliä etusijalle ihmisten sijaan, on kaaos valmis.

Kiekkokaupunki kertoo tiiviistä yhteisöstä, joka pyörii jääkiekon ympärillä. Peli voisi olla kaikkia yhdistävä tekijä onnelliseen loppuun saakka, ellei yksi pelaaja toimisi kertakaikkisen väärin. Yhteisö jakautuu eri suuntiin repiviin voimiin, kun toisten mielestä jääkiekko oikeuttaa vääriäkin tekoja, toisten mielestä ei. Keskeistä on, ketä uskotaan ja ketä tuetaan, keneen luotetaan ja kenelle käännetään selkä.

Minut Kiekkokaupunki yllätti positiivisesti. Tarina yhdistää onnistuneesti huumoria ja syvyyttä. Kuunnellessa välillä nauratti ja välillä itketti, joskus kiukutti ja joskus säälitti. Sujuvasanainen ja jäntevästi etenevä kertomus toimii hyvin, osaa olla sortumatta helppoihin pumpulipilviratkaisuihin ja on sekä elämänmakuinen että uskottava.

Fredrik Backmanin romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke ja Jeolsa.

Helmet 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin.

Oksan hyllyltä -blogin Kirjankansibingo käynnistyy minun osaltani nyt. Kiekkokaupungilla kuittaan kohdan sininen ja vihreä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?