Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

"Katsoin pienemmän kamarin ikkunasta, kun Linda ja Bea kulkivat omenapuiden alla kaivolle. He olivat kaksi mustaa hahmoa valkoisen lumen keskellä. Tajusin heitä katsoessani, miten avuttomia me olimme, miten pieniä Linda ja Beakin, vaikka he olivat meistä vahvimmat ja vanhimmat."
Laura Lähteenmäki:
Yksi kevät
(WSOY 2018)
170 sivua
Vuosi 1918 on tänä keväänä ajankohtainen, sillä Suomen sisällissodasta on kulunut sata vuotta. Aiheen nostaa esille myös Laura Lähteenmäki nuortenromaanissaan Yksi kevät, joka keskittyy vuoden 1918 tapahtumiin viiden teini-ikäisen tytön näkökulmasta Tampereella.

Linda nousee johtamaan joukkoa, johon kuuluvat hänen sisarensa Katri sekä Aada, Jenny että Bea. Yhdessä he päätyvät auttamaan haavoittuneita, vaikkei osaamista juuri ole – idealismia ja luottamusta omaan tekemiseen ehkä sitäkin enemmän.
En ole hieno, sanon reippaasti, vaikka olin hyvilläni. Sanoin nopeasti, kuten Linda oli opettanut:
Auttaminen on velvollisuuteni ja oikeuteni!
Tytöt ovat kaikki omanlaisiaan, eikä heitä varsinaisesti yhdistä edes aatteen hehkuva palo, vaan kukin on keväällä 1918 punaisten joukossa omista syistään. Toinen on asiastaan toista varmempi, toinen on valmiimpi tarttumaan toimeen kuin toinen. Silti tytöt jakavat yhdessä ajanjakson, joka vaikuttaa heihin kaikkiin - niin kuin se vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

Henkilöhahmot erottuvat toisistaan hyvin ja toiset nousevat esille muita enemmän. Mieleen painui erityisesti Linda, joka sai useampaan otteeseen puistelemaan päätä, niin vinkeästi nuori ihminen elämästä otteen ottaa.

Tarina on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat Huvila, Katu ja Torppa. Osien vaihtuessa vaihtuu paitsi miljöö myös se ilmapiiri, jossa eletään ja yritetään selviytyä elämässä eteenpäin. Ajan ilmapiiri tarinasta välittyykin hyvin: miten sokea voitonvarmuus muuttuu epävarmuudeksi ja kiihko vaimenee. Aika kulkee keväästä syksyyn nopeasti, mutta paljon ehtii tapahtua, ennen kuin asiat alkavat asettua uomiinsa.

Laura Lähteenmäki kuvaa ajattomalla tavalla sitä, miten nuoret ihmiset ajautuvat tilanteeseen, jossa kenenkään nuoren ei pitäisi joutua olemaan. Tarina voisi vallan hyvin sijoittua myös nykyaikaan, ja tavallaan koenkin sen kertovan myös meidän ajastamme. Ei ihminen niin suuresti ole muuttunut, ei ainakaan viisastunut. Musta-valkoisuutta ja asioiden yksinkertaistamista kohtaamme edelleen.

Yksi kevät on haikea kertomus tyttöviisikon ja samalla nuoren itsenäistyneen valtion rajusta keväästä ja sitä seuraavista kuukausista. Lähteenmäki kuvaa todentuntuisesti ja uskottavasti sitä, miten ympärillä kuohuva maailma vaikuttaa yksittäisiin nuoriin ihmisiin. Kuinka paljon yksilö lopulta pystyy kohtaloonsa vaikuttamaan, on kiinnostava kysymys, jota jäin kirjan luettuani pohtimaan.

Myös Kirjahilla on Yhden kevään lukenut.

Helmet 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kommentit

  1. Herkkä kirja surullisesta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, samaa mieltä. Pitääkin käydä sinun blogissasi kurkkaamassa, mitä olet tästä sanonut.

      Poista
  2. Luin viikonloppuna, pidin Lähteenmäen tavasta käsitellä haastavaa aihetta. Uskon, että tämä toimii kohderyhmällekin hyvin, kunhan vain löytävät kirjan äärelle. Vielä pitäisi ehtiä bloggaamaankin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon minäkin, että tällä on kohderyhmälleen annettavaa. Pitääkin seurailla, milloin tästä ennätät kirjoittamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…