"Katsoin pienemmän kamarin ikkunasta, kun Linda ja Bea kulkivat omenapuiden alla kaivolle. He olivat kaksi mustaa hahmoa valkoisen lumen keskellä. Tajusin heitä katsoessani, miten avuttomia me olimme, miten pieniä Linda ja Beakin, vaikka he olivat meistä vahvimmat ja vanhimmat."
Vuosi 1918 on tänä keväänä ajankohtainen, sillä Suomen sisällissodasta on kulunut sata vuotta. Aiheen nostaa esille myös Laura Lähteenmäki nuortenromaanissaan Yksi kevät, joka keskittyy vuoden 1918 tapahtumiin viiden teini-ikäisen tytön näkökulmasta Tampereella.
Linda nousee johtamaan joukkoa, johon kuuluvat hänen sisarensa Katri sekä Aada, Jenny että Bea. Yhdessä he päätyvät auttamaan haavoittuneita, vaikkei osaamista juuri ole – idealismia ja luottamusta omaan tekemiseen ehkä sitäkin enemmän.
Tarina on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat Huvila, Katu ja Torppa. Osien vaihtuessa vaihtuu paitsi miljöö myös se ilmapiiri, jossa eletään ja yritetään selviytyä elämässä eteenpäin. Ajan ilmapiiri tarinasta välittyykin hyvin: miten sokea voitonvarmuus muuttuu epävarmuudeksi ja kiihko vaimenee. Aika kulkee keväästä syksyyn nopeasti, mutta paljon ehtii tapahtua, ennen kuin asiat alkavat asettua uomiinsa.
Laura Lähteenmäki kuvaa ajattomalla tavalla sitä, miten nuoret ihmiset ajautuvat tilanteeseen, jossa kenenkään nuoren ei pitäisi joutua olemaan. Tarina voisi vallan hyvin sijoittua myös nykyaikaan, ja tavallaan koenkin sen kertovan myös meidän ajastamme. Ei ihminen niin suuresti ole muuttunut, ei ainakaan viisastunut. Musta-valkoisuutta ja asioiden yksinkertaistamista kohtaamme edelleen.
Yksi kevät on haikea kertomus tyttöviisikon ja samalla nuoren itsenäistyneen valtion rajusta keväästä ja sitä seuraavista kuukausista. Lähteenmäki kuvaa todentuntuisesti ja uskottavasti sitä, miten ympärillä kuohuva maailma vaikuttaa yksittäisiin nuoriin ihmisiin. Kuinka paljon yksilö lopulta pystyy kohtaloonsa vaikuttamaan, on kiinnostava kysymys, jota jäin kirjan luettuani pohtimaan.
Myös Kirjahilla on Yhden kevään lukenut.
Helmet 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
 |
| Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (WSOY 2018) 170 sivua |
Linda nousee johtamaan joukkoa, johon kuuluvat hänen sisarensa Katri sekä Aada, Jenny että Bea. Yhdessä he päätyvät auttamaan haavoittuneita, vaikkei osaamista juuri ole – idealismia ja luottamusta omaan tekemiseen ehkä sitäkin enemmän.
En ole hieno, sanon reippaasti, vaikka olin hyvilläni. Sanoin nopeasti, kuten Linda oli opettanut:
Auttaminen on velvollisuuteni ja oikeuteni!
Tytöt ovat kaikki omanlaisiaan, eikä heitä varsinaisesti yhdistä edes aatteen hehkuva palo, vaan kukin on keväällä 1918 punaisten joukossa omista syistään. Toinen on asiastaan toista varmempi, toinen on valmiimpi tarttumaan toimeen kuin toinen. Silti tytöt jakavat yhdessä ajanjakson, joka vaikuttaa heihin kaikkiin - niin kuin se vaikuttaa koko yhteiskuntaan.
Henkilöhahmot erottuvat toisistaan hyvin ja toiset nousevat esille muita enemmän. Mieleen painui erityisesti Linda, joka sai useampaan otteeseen puistelemaan päätä, niin vinkeästi nuori ihminen elämästä otteen ottaa.
Tarina on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat Huvila, Katu ja Torppa. Osien vaihtuessa vaihtuu paitsi miljöö myös se ilmapiiri, jossa eletään ja yritetään selviytyä elämässä eteenpäin. Ajan ilmapiiri tarinasta välittyykin hyvin: miten sokea voitonvarmuus muuttuu epävarmuudeksi ja kiihko vaimenee. Aika kulkee keväästä syksyyn nopeasti, mutta paljon ehtii tapahtua, ennen kuin asiat alkavat asettua uomiinsa.
Laura Lähteenmäki kuvaa ajattomalla tavalla sitä, miten nuoret ihmiset ajautuvat tilanteeseen, jossa kenenkään nuoren ei pitäisi joutua olemaan. Tarina voisi vallan hyvin sijoittua myös nykyaikaan, ja tavallaan koenkin sen kertovan myös meidän ajastamme. Ei ihminen niin suuresti ole muuttunut, ei ainakaan viisastunut. Musta-valkoisuutta ja asioiden yksinkertaistamista kohtaamme edelleen.
Yksi kevät on haikea kertomus tyttöviisikon ja samalla nuoren itsenäistyneen valtion rajusta keväästä ja sitä seuraavista kuukausista. Lähteenmäki kuvaa todentuntuisesti ja uskottavasti sitä, miten ympärillä kuohuva maailma vaikuttaa yksittäisiin nuoriin ihmisiin. Kuinka paljon yksilö lopulta pystyy kohtaloonsa vaikuttamaan, on kiinnostava kysymys, jota jäin kirjan luettuani pohtimaan.
Myös Kirjahilla on Yhden kevään lukenut.
Helmet 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Herkkä kirja surullisesta aiheesta.
VastaaPoistaMai, samaa mieltä. Pitääkin käydä sinun blogissasi kurkkaamassa, mitä olet tästä sanonut.
PoistaLuin viikonloppuna, pidin Lähteenmäen tavasta käsitellä haastavaa aihetta. Uskon, että tämä toimii kohderyhmällekin hyvin, kunhan vain löytävät kirjan äärelle. Vielä pitäisi ehtiä bloggaamaankin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaUskon minäkin, että tällä on kohderyhmälleen annettavaa. Pitääkin seurailla, milloin tästä ennätät kirjoittamaan.
Poista