Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Sivuhenkilö

"Haluaisin sanoa hänelle, että hän oli väärässä, että hän ei ollut ymmärtänyt kirjaani, että se on parempi kuin hän oli tajunnut, että hän ei ollut lukenut sitä tarpeeksi huolellisesti tai käsittänyt sitä, mitä oli lukenut. Haluaisin kysyä häneltä, että entä jos kaikki aikojen saatossa kirjoitetut identiteettiä pohtivat teokset, taiteilijoiden omakuvat ja miehiset odysseiat olisi kuitattu sanomalla, että ne kertovat vain siitä, miten minusta tuli minä, mitä länsimaisesta kirjallisuudesta olisi ylipäätään jäänyt jäljelle? Päätän silti, että yrittäisin olla viileän asiallinen."

Saara Turunen:
Sivuhenkilö
(Tammi 2018)
233 sivua
Äänikirjan lukija Anni Kajos,
kesto 7 t 12 min.

Saara Turusen toinen romaani Sivuhenkilö on kuvaus esikoiskirjailijan elämästä siinä vaiheessa, kun kirja on julkaistu, kun kirja on päätynyt lukijoiden ja kriitikoiden käsiin, kun kirjailijan elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen mutta kuitenkin erilaisena. Elettyä elämää on takana mutta edelleen romaanin kertoja tuntuu etsivän omaa paikkaansa ja miettivän, mitä pitäisi tehdä, millainen olla.

Sivullisuutta Sivuhenkilö kuvaa osuvasti. Nimeämättä jäävä minäkertoja on itsellinen mutta aika ajoin tuntee, että se ei muiden mielestä ole hyvä. Varsinaisesti yksinäinen hän ei ole, sillä lähellä kyllä on ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa, vaikkei miestä ja lapsia olekaan. Mutta yksin hän usein on, ja ajoittain yksinäinenkin.
——sillä kun itse ryhtyy tekijäksi,
joutuu pyörremyrskyn silmään,
ovat asiat paljon monimutkaisempia
kuin sivusta tarkasteltaessa.
Tämä sama koskee kai myös elämää.
Ja siksi olenkin mieluiten yksin kotona,
katselen lasin läpi maailman tapahtumia.
Minulla on aikaa.
Sivullisuuden ja yksinäisyyden ohella tärkeänä seikkana nousee esiin maailman miehisyys. Vaikka olemme tasa-arvoisia, emme sitä kuitenkaan loppujen lopuksi ole, ja sen Turusenkin romaani osoittaa. Kertoja kyseenalaistaa kirjallisuuden kaanonin, joka on kovin miehinen, ja laatii oman listansa, jossa on vain naisten kirjoittamia teoksia. Toisaalta kertoja myös asettuu avuttomaksi naiseksi ja tarvitsee siskojensa miehiä apuun hoitamaan miesten töitä.

Pidän paljon Saara Turusen tyylistä. Kertojan ääni on lakonisen humoristinen, ironinenkin, ja kieli on sujuvaa. Arkisesta elämästä nousee monenlaisia ajatuksia, joissa riittää pureskeltavaa.

Tuija pohtii bloggauksessaan kiinnostavasti sekä totuuden ja kuvitellun suhdetta että kritiikkiä. Romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Kirjaluotsi ja Kirjakko ruispellossa.

Helmet 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…