Siirry pääsisältöön

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

"Enempää en kerro. Hävettää. Mutta sanoillani oli juuri sellainen vaikutus kuin olin tarkoittanutkin. Melina istui siinä, tuijotti kauniita käsiään ja kuiskasi: 'Sinä olet noita. Olet taikuri.'"


Lucia Berlin:
Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
(Aula & Co 2017)
Alkuteos A Manual for Cleaning Women:
Selected Stories by Lucia Berlin
Suomentanut Kristiina Drews
293 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn,
kesto 9 t 13 min.

Kiinnitin huomioni Lucia Berlinin novellikokoelmaan Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia vasta siinä vaiheessa, kun kirjabloggaajat äänestivät sen kakkossijalle vuoden 2018 Blogistanian Globalia -äänestyksessä (lisätietoa täällä). Ylistävät kommentit houkuttivat, ja kun kokoelma vielä löytyi äänikirjana Storytelin valikoimista, oli valinta helppo tehdä.

Olen iloinen siitä, että päädyin Siivoojan käsikirjan pariin. Kokoelma on huikea katsaus tavallisten ihmisten sattumuksista, jotka ajoittain ovat traagisia, joskus koomisia, paikoin myös absurdeja. Novelleja lukiessa tuntuu siltä, kuin pääsisi ikkunasta kurkistamaan kadulle tai asuntoon, joka on täynnä elämää. Täynnä elämää Siivoojan käsikirja totta tosiaan onkin. Se on värikäs ja kylläinen — jälkimmäistä siitäkin huolimatta, että kaikkea ei sanota ääneen vaan paljon jätetään lukijan pääteltäväksi.

Berlinin tyyli on aivan omanlaistaan. Hänellä on mieleenjäävä tapa kertoa lakonisesti niin tavallisista kuin oudoista asioista ja usein lopuksi yllättää lukija niin, että tarinan loputtua ensimmäinen olotila on hämmennys. Napakka ilmaisu, terävät lauseet ja tarkkuus luovat yhdessä vaikuttavan kokonaisuuden.

Kokoelman alkusanat kertovat runsaasti kirjailijasta ja hänen urastaan. Ehkä kuitenkin olisin kuunnellut mieluummin sanat vasta teoksen lopuksi, jotta olisin voinut sukeltaa novellimaailmaan ikään kuin puhtaammalta pöydältä.

Silti Siivoojan käsikirja osoittautui lukuelämykseksi, jollaista en osannut kaikesta ylistyksestä huolimatta ennakoida. Erityisesti suosittelen teosta lukijalle, joka ei ehkä koe novellia omimmaksi kirjallisuudenlajikseen. Näille novelleille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus. Olen häikäistynyt.

Myös ainakin Laura, Leena ja Omppu vaikuttuivat.

Itsestään selvästi Siivoojan käsikirja asettuu Helmet 2018 -haasteessa kohtaan 25. Novellikokoelma.

Kommentit

  1. Berlinillä oli todellakin taito hyppysissään, kun kirjoitti novelleja.

    VastaaPoista
  2. Tämä lukulistallani. Innolla odotan, että pääsen kirjaan tarttumaan

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat