Siirry pääsisältöön

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

"Enempää en kerro. Hävettää. Mutta sanoillani oli juuri sellainen vaikutus kuin olin tarkoittanutkin. Melina istui siinä, tuijotti kauniita käsiään ja kuiskasi: 'Sinä olet noita. Olet taikuri.'"


Lucia Berlin:
Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
(Aula & Co 2017)
Alkuteos A Manual for Cleaning Women:
Selected Stories by Lucia Berlin
Suomentanut Kristiina Drews
293 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn,
kesto 9 t 13 min.

Kiinnitin huomioni Lucia Berlinin novellikokoelmaan Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia vasta siinä vaiheessa, kun kirjabloggaajat äänestivät sen kakkossijalle vuoden 2018 Blogistanian Globalia -äänestyksessä (lisätietoa täällä). Ylistävät kommentit houkuttivat, ja kun kokoelma vielä löytyi äänikirjana Storytelin valikoimista, oli valinta helppo tehdä.

Olen iloinen siitä, että päädyin Siivoojan käsikirjan pariin. Kokoelma on huikea katsaus tavallisten ihmisten sattumuksista, jotka ajoittain ovat traagisia, joskus koomisia, paikoin myös absurdeja. Novelleja lukiessa tuntuu siltä, kuin pääsisi ikkunasta kurkistamaan kadulle tai asuntoon, joka on täynnä elämää. Täynnä elämää Siivoojan käsikirja totta tosiaan onkin. Se on värikäs ja kylläinen — jälkimmäistä siitäkin huolimatta, että kaikkea ei sanota ääneen vaan paljon jätetään lukijan pääteltäväksi.

Berlinin tyyli on aivan omanlaistaan. Hänellä on mieleenjäävä tapa kertoa lakonisesti niin tavallisista kuin oudoista asioista ja usein lopuksi yllättää lukija niin, että tarinan loputtua ensimmäinen olotila on hämmennys. Napakka ilmaisu, terävät lauseet ja tarkkuus luovat yhdessä vaikuttavan kokonaisuuden.

Kokoelman alkusanat kertovat runsaasti kirjailijasta ja hänen urastaan. Ehkä kuitenkin olisin kuunnellut mieluummin sanat vasta teoksen lopuksi, jotta olisin voinut sukeltaa novellimaailmaan ikään kuin puhtaammalta pöydältä.

Silti Siivoojan käsikirja osoittautui lukuelämykseksi, jollaista en osannut kaikesta ylistyksestä huolimatta ennakoida. Erityisesti suosittelen teosta lukijalle, joka ei ehkä koe novellia omimmaksi kirjallisuudenlajikseen. Näille novelleille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus. Olen häikäistynyt.

Myös ainakin Laura, Leena ja Omppu vaikuttuivat.

Itsestään selvästi Siivoojan käsikirja asettuu Helmet 2018 -haasteessa kohtaan 25. Novellikokoelma.

Kommentit

  1. Berlinillä oli todellakin taito hyppysissään, kun kirjoitti novelleja.

    VastaaPoista
  2. Tämä lukulistallani. Innolla odotan, että pääsen kirjaan tarttumaan

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…