Siirry pääsisältöön

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

"Silmiä kirvelee, minulla on jomottava päänsärky ja silmänräpäyksen ajan mietin, olenko kuvitellut kaiken. Että olen vain nähnyt unta naisesta, joka kävi vastaanotollani ja sanoi nimekseen Isabelle Karlsson."

Elisabeth Norebäck:
Sano että olet minun
(Like 2018)
Alkuteos Säg att du är min
Suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld
408 sivua
Äänikirjan kesto 14 t 12 min.
Lukija Krista Putkonen-Örn

Sano että olet minun kietoo yhteen kolmen naisen kohtalot: Stella on menestynyt psykoterapeutti, joka saa asiakkaakseen Isabellen, nuoren opiskelijanaisen. Isabelle on elänyt syrjäistä elämää äitinsä Kerstinin kanssa ja kaipaa terapeutin apua menetettyään isänsä ja muutettuaan Tukholmaan.

Stella on parikymmentä vuotta aiemmin menettänyt epäselvissä olosuhteissa tyttärensä Alicen. Kun hän kohtaa Isabellen, on yhdennäköisyys Alicen isän sisaren kanssa liian ilmeinen. Stella vakuuttuu siitä, että Isabelle on Alice, ja ryhtyy seuraamaan nuorta naista selvittääkseen asioiden oikean laidan.

Lukijan on lopulta kohtuullisen helppo arvata, mistä kuviossa on kysymys. Ehkä se ei kuitenkaan olekaan tarinan pointti vaan se, miten asiat päädytään selvittämään - vai päädytäänkö. Stellalla on painolastinaan entisen asiakkaan nostama kanne ja vielä aiemmin tapahtunut luhistuminen. Tytärtään etsiessään nainen ajautuu epätoivoisiin tekoihin eikä aina osaa toimia omaksi edukseen.

Kerstin puolestaan osaa vetää oikeista naruista ja kääntyä oikeiden henkilöiden puoleen yrittäessään puolustaa rakasta tytärtään, jonka suojeleminen on naisen elämäntehtävä. Keinot vain ovat ajoittain omalaatuisia.

Isabelle taas on nuori nainen, joka on eksyksissä itsensä kanssa ja joutuu vedetyksi voimakkaasti eri suuntiin. Ketä uskoa? Keneen luottaa?

Trilleri on vetävä ja juoneltaan taitavasti punottu, joten en lainkaan ihmettele sen saamaa suosiota. Tarina henkilöineen herättää tunteita, myötätunnosta turhautuneeseen kiukkuun. Silti olisin toivonut henkilöihin enemmän ulottuvuuksia ja erityisesti sitä, että paha ei olisi niin tyystin paha. Lisäksi dramatiikkaa oli loppusuoralla tarjolla minun makuuni turhankin paljon: uskottavuuden kannalta olisi ollut paikallaan hieman laskea kierroksia.

Vetävää viihdettä tuore ruotsalaisdekkari kyllä tarjoaa. Ihan helposti ei loppupuolella enää halunnut tarinan kuuntelemista jättää kesken, sen verran kiinnosti, mitä naiskolmikolle tapahtuu.

Kirjasta muualla: Leena Lumi linkittää bloggauksessaan useamman postauksen.

Helmet 2018 -haaste: 23. Kirjassa on mukana meri.

Kommentit

  1. Tykkäsin kirjasta ja minusta henkilöillä oli tarpeeksi ulottuvuuksia. Paha oli todella paha tyyppi ja loppu oli karmaiseva minunkin makuuni, vaikka tykkään lukea tällaisia psykologisia trillereitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha tosiaan oli todella paha, minusta juuri hänessä olisi saanut olla enemmän muitakin vivahteita. Toki niitä hyviäkin hetkiä oli, mutta minun makuuni vähempikin pahuus olisi riittänyt. Mutta paljon hyvää tässä oli!

      Poista
  2. Jonna, tämä oli jäätävä! Huomasin juuri, että näitä terapeutti tai psykologi pääosassa dekkareita on tullut muutamia ja kaikki vakuuttavia. Pidin etukäteen aihetta teennäisenä eli aliarvioin kirjoittajan kyvyt. Paha oli todellakin paha: Ei mitään siltä väliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole huomannutkaan, että terapeutit/psykologit ovat alkaneet enemmänkin näkyä dekkareissa. Pitääpä perehtyä aiheeseen enemmän!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok