Siirry pääsisältöön

Seita Rönkä: Koutamäen noita

"Nainen oli huikaisevan kaunis.
Muuta ei juuri tiedettykään.
Kukaan ei tiennyt, mistä hän oli tullut ja miksi."


Seita Rönkä:
Koutamäen noita
(Haamu 2018)
223 sivua

Näin pääsiäisenä sopineekin mainiosti kirjoittaa muutama sana uudesta kotimaisesta nuortenkirjasta, jossa kohdataan niin noita kuin mystisiä voimiakin. Koutamäen noita vie pieneen Koutamäen kylään, minne muuttaa upporikas ja salaperäinen Katariina Bergström. Uteliaita kyläläisiä kaihtava kaunotar tietenkin herättää villejä arvailuja varsinkin, kun neidillä tuntuu olevan erikoisia projekteja eikä mukana muuttava eläinlaumakaan ole aivan tavallisimmasta päästä. Koirista ei voi olla varma, ovatko ne susia vai koiria, ja sysimusta arabi vasta erikoinen onkin.

Lone on kylän asukkaita mutta muista poiketen tyttö ei ole kovinkaan kiinnostunut uudesta tulijasta. Lone on enemmän kiinnostunut omasta rauhastaan mutta huomaa pian päätyneensä mystisen hevosen pauloihin, vaikkei edes hevostytöksi tunnustaudu.

Hevosen kanssa Lone päätyy lopulta varsin erikoisille retkille. Outoa on, että hevosen selässä Lone pääsee vaikeuksitta metsälammelle, mutta yksinään tyttö ei lampea löydä, vaikka kuinka käyttäisi apuvälineitä. Mikä paikka arvoituksellinen lampi oikein on?

Entä onko neiti Bergströmillä todella outoja voimia? Mitä Lone sairastuessaan todella kokee, mitä hän vain kuvittelee?

Lopulta arvoituksiin saadaan ratkaisuja. Aivan ilman mutkia ei määränpäähän päästä, ja todellisuuden rajoja koetellaan tarinassa useamman kerran, kun Lone selvittää uuden naapurinsa salaisuuksia.

Seita Rönkä on kiinnostava uusi kotimaisen nuortenkirjallisuuden tekijä. Hän on luonut Lonesta omaperäisen mutta uskottavan hahmon, jonka ilmaisu saa paikoin hykertelemään.
Etuistuimelta materialisoitui ulkoilmaan jakkupukuinen, pitkä ja suoraryhtinen nainen.
Todellisesta maailmasta ja mystisyydestä muotoutuu Röngän käsissä kiehtova kokonaisuus, jonka parissa viihtyy hyvin. Kun aletaan lähestyä loppuhuipennusta, ei kirjaa aivan helposti laske käsistään.

En tiedä, onko Koutamäen noita jonain päivänä saamassa jatkoa. Toivon, että on, sen verran kiintoisan päähenkilön ja maailman Rönkä on esikoisteokseensa taikonut. Ja eräisiin asioihin olisi mukava saada lisää sisältöä tulevaisuudessa.

Koska Lonella on kaksi äitiä, solahtaa Röngän teos nätisti Helmet 2018 -haasteen kohtaan 27: Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…