Siirry pääsisältöön

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

"Sillä äiti oli kuollut.
Loput isästä kuolisi hänen mukanaan, ellei kappelin ovi avautuisi. Ellei isä kävelisi käytävää pitkin eturivin penkkiin. Istuisi minun vierelleni. Puristaisi käsiään tiukasti yhteen sen vuoksi, että minun äitini oli poissa."
Anna-Liisa Ahokumpu:
Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
(Gummerus 2018)
175 sivua
Max Halma tutkii perhosia. Kun äiti menehtyy, hänen jälkeensä jää erikoinen perhonen - sekä joukko kysymyksiä ilman vastauksia. Suurin kysymys on: mitä Maxin isälle tapahtui? Arvoituksen ratkominen vie Maxin lopulta Saksaan huippupianistin viimeiseksi jäävään konserttiin. Matkalla hän saa vastauksia, jotka saattavat yllättää, ja kulkee paitsi toiseen maahan, myös menneisyyteen.

Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on kaihoisa tarina, joka kietoo yhteen yksinäisyyttä, elettyä elämää, perhesalaisuuksia, omien juurien etsintää, musiikkia ja perhosia. Tarina on melankolinen ja tiiviisti kerrottu: paljon jää sanomatta mutta keskeinen tulee 175 sivussa sanottua. En kaivannut enempää enkä vähempää.

Anna-Liisa Ahokumpu kirjoittaa niin kauniisti, että tarinan pariin haluaa palata jo pelkästään kielen vuoksi. Surumielisyys on kauniisti kielessä, ei päälleliimattuna, ja kaiho tulee niin liki, että sen tuntee.

Minun laillani myös Katja piti Ahokummun esikoisteoksesta. Riitta kaipasi enemmän rohkeutta, syvyyttä ja särmää mutta Tuija kiittää tiivistä tarinaa.

Helmet 2018: 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi.

Kommentit

  1. Tämä on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta en ole vieläkään saanut luettua, vaikka pinossa on koko alkuvuoden odotellut. Jospa oikeasti ihan pian, kuulostaa sellaiselta tarinalta, jota nyt vähän kaipaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa hetkessä tämä on oivallinen, uskallan sanoa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…