Siirry pääsisältöön

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

"Sillä äiti oli kuollut.
Loput isästä kuolisi hänen mukanaan, ellei kappelin ovi avautuisi. Ellei isä kävelisi käytävää pitkin eturivin penkkiin. Istuisi minun vierelleni. Puristaisi käsiään tiukasti yhteen sen vuoksi, että minun äitini oli poissa."
Anna-Liisa Ahokumpu:
Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
(Gummerus 2018)
175 sivua
Max Halma tutkii perhosia. Kun äiti menehtyy, hänen jälkeensä jää erikoinen perhonen - sekä joukko kysymyksiä ilman vastauksia. Suurin kysymys on: mitä Maxin isälle tapahtui? Arvoituksen ratkominen vie Maxin lopulta Saksaan huippupianistin viimeiseksi jäävään konserttiin. Matkalla hän saa vastauksia, jotka saattavat yllättää, ja kulkee paitsi toiseen maahan, myös menneisyyteen.

Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on kaihoisa tarina, joka kietoo yhteen yksinäisyyttä, elettyä elämää, perhesalaisuuksia, omien juurien etsintää, musiikkia ja perhosia. Tarina on melankolinen ja tiiviisti kerrottu: paljon jää sanomatta mutta keskeinen tulee 175 sivussa sanottua. En kaivannut enempää enkä vähempää.

Anna-Liisa Ahokumpu kirjoittaa niin kauniisti, että tarinan pariin haluaa palata jo pelkästään kielen vuoksi. Surumielisyys on kauniisti kielessä, ei päälleliimattuna, ja kaiho tulee niin liki, että sen tuntee.

Minun laillani myös Katja piti Ahokummun esikoisteoksesta. Riitta kaipasi enemmän rohkeutta, syvyyttä ja särmää mutta Tuija kiittää tiivistä tarinaa.

Helmet 2018: 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi.

Kommentit

  1. Tämä on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta en ole vieläkään saanut luettua, vaikka pinossa on koko alkuvuoden odotellut. Jospa oikeasti ihan pian, kuulostaa sellaiselta tarinalta, jota nyt vähän kaipaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa hetkessä tämä on oivallinen, uskallan sanoa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o