Siirry pääsisältöön

Rosa Liksom: Everstinna

"Kyllä met osasimma joskus nauraa myös meän omale kierole mielele, irstauelle ja tyhmänylpeyelle. Soutelimma tyynelä järven sölälä, pilkimä ahvenia jääkannen päältä, laskima lumihiutahleitten sakaroita, kokosimma elokuun aamuna kastepisaroita toophiin, matkustimma kotomaassa ja maailmala. Ilman niitä puhtaan rakhauen pilkahtuksia olisin tappanu itteni. Mulla ei ollu yhtään ystävää kelle puhua suohraan, miten julmassa toelisuuessa elin."
Rosa Liksom:
Everstinna
(Like 2017)
190 sivua
Äänikirjan kesto 5 t 30 min.
Lukija Anna Saksman.

Kyllä Everstinna on taas osoitus siitä, miten Rosa Liksom osaa kirjoittaa. Romaani on rehevä ja elävä kuvaus naisesta, jolla on esikuvansa elävässä elämässä ja jonka elämää voisi kuvata ainakin sanalla omaperäinen.

Romaani on everstinnan muistojen kokoelma. Ikääntynyt nainen katsoo taaksepäin, muistaa mennyttä. Muistoihin kietoutuu yhteiskunnallisia muutoksia, erilaisia aikoja, jotka ovat sekä koko kansakunnan muistia että myös yksityistä elämää. Päähenkilön historiaa ei voi sanoa kauniiksi, sillä mukaan mahtuu niin natsismia kuin parisuhdeväkivaltaa. Jotain rosoisen kaunista, pohjoista kesyttämättömyyttä tarinassa kuitenkin on, niin taiten Liksom Everstinnan kokemuksia tarinaksi pukee.

Vaikka Everstinna kertoo menneestä, on sillä kosolti annettavaa myös nykyajassa. Ääriaatteet ja tietynlainen opportunismi sävyttävät everstinnankin elämää, ja se, miten natsismi vie mukanaan (monia!) on kylmäävää.
Nyh aattelen, että natsit ei loppuhneet Hitlerin ittensä tappamisseen, vaan aina ko annethaan maholisuus, syntyvät uuet natsit ja vasistit, koska ihminen on semmonen.
Hahmona Everstinna on moninainen ja ristiriitainen. Hänen aatemaailmaansa on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, mutta silti hänessä on jotain, mitä haluaa ymmärtää. Hän on omanlaisensa mutta samalla aikansa ihmisen kuva. Anteeksipyytelemättömyys ja oman tien kulkeminen herättävät kunnioitusta, ja Liksomin tapa tuoda päähenkilön ääni kuuluviin lakonisesti mutta samalla rehevästi on vertaansa vailla.

Kuuntelin Everstinnan äänikirjana, ja sellaisena voin lämpimästi teosta suositella. En suuresti pidä murteella kirjoitetun tekstin lukemisesta mutta äänikirjana Everstinna toimii kertakaikkisen mainiosti - minun kohdallani jopa niin hyvin, että kuuntelin romaanin kahdesti. Sanomattakin lienee siis selvää, että Everstinna asettuu hyvin korkealle vuoden 2017 kirjalistallani.

Helmet 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle.
Everstinna on käännetty viroksi, unkariksi ja tanskaksi. Tiedot täältä.

Kommentit

  1. Everstinna on ilahduttava tähti kotimainen kirjallisuuden taivaalla<3

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, että Everstinna on viime vuodeen parhaimmistoa kotimaisessa kirjallisuudessa. Loistava murrekirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Everstinna on loistava monessa mielessä.

      Poista
  3. Everstinna toimii kyllä niin hyvin äänikirjana! Lukija on taitava, murre sujuu ja minäkerronta on mielestäni erityisen sopiva äänikirjaan. Hieno romaani, yksi viime vuoden parhaimmista kotimaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku kirja pitäisi kokea nimenomaan äänikirjana, niin ehdottomasti Everstinna. Mainio kokemus!

      Poista
  4. Everstinna on hurja kirja. Minunkin kirjalistallani se on korkealla. Äänikirjana kuuntelu kiinnostaa minua juuri tämän kirjan suhteen, sillä kielen poljento ja voima on siinä niin keskeistä, ainakin lukijan täytyy olla luonteva pohjoisennpuhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja Everstinna tosiaan on. Äänikirjana romaani toimi minulle mainiosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii