Siirry pääsisältöön

Rosa Liksom: Everstinna

"Kyllä met osasimma joskus nauraa myös meän omale kierole mielele, irstauelle ja tyhmänylpeyelle. Soutelimma tyynelä järven sölälä, pilkimä ahvenia jääkannen päältä, laskima lumihiutahleitten sakaroita, kokosimma elokuun aamuna kastepisaroita toophiin, matkustimma kotomaassa ja maailmala. Ilman niitä puhtaan rakhauen pilkahtuksia olisin tappanu itteni. Mulla ei ollu yhtään ystävää kelle puhua suohraan, miten julmassa toelisuuessa elin."
Rosa Liksom:
Everstinna
(Like 2017)
190 sivua
Äänikirjan kesto 5 t 30 min.
Lukija Anna Saksman.

Kyllä Everstinna on taas osoitus siitä, miten Rosa Liksom osaa kirjoittaa. Romaani on rehevä ja elävä kuvaus naisesta, jolla on esikuvansa elävässä elämässä ja jonka elämää voisi kuvata ainakin sanalla omaperäinen.

Romaani on everstinnan muistojen kokoelma. Ikääntynyt nainen katsoo taaksepäin, muistaa mennyttä. Muistoihin kietoutuu yhteiskunnallisia muutoksia, erilaisia aikoja, jotka ovat sekä koko kansakunnan muistia että myös yksityistä elämää. Päähenkilön historiaa ei voi sanoa kauniiksi, sillä mukaan mahtuu niin natsismia kuin parisuhdeväkivaltaa. Jotain rosoisen kaunista, pohjoista kesyttämättömyyttä tarinassa kuitenkin on, niin taiten Liksom Everstinnan kokemuksia tarinaksi pukee.

Vaikka Everstinna kertoo menneestä, on sillä kosolti annettavaa myös nykyajassa. Ääriaatteet ja tietynlainen opportunismi sävyttävät everstinnankin elämää, ja se, miten natsismi vie mukanaan (monia!) on kylmäävää.
Nyh aattelen, että natsit ei loppuhneet Hitlerin ittensä tappamisseen, vaan aina ko annethaan maholisuus, syntyvät uuet natsit ja vasistit, koska ihminen on semmonen.
Hahmona Everstinna on moninainen ja ristiriitainen. Hänen aatemaailmaansa on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, mutta silti hänessä on jotain, mitä haluaa ymmärtää. Hän on omanlaisensa mutta samalla aikansa ihmisen kuva. Anteeksipyytelemättömyys ja oman tien kulkeminen herättävät kunnioitusta, ja Liksomin tapa tuoda päähenkilön ääni kuuluviin lakonisesti mutta samalla rehevästi on vertaansa vailla.

Kuuntelin Everstinnan äänikirjana, ja sellaisena voin lämpimästi teosta suositella. En suuresti pidä murteella kirjoitetun tekstin lukemisesta mutta äänikirjana Everstinna toimii kertakaikkisen mainiosti - minun kohdallani jopa niin hyvin, että kuuntelin romaanin kahdesti. Sanomattakin lienee siis selvää, että Everstinna asettuu hyvin korkealle vuoden 2017 kirjalistallani.

Helmet 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle.
Everstinna on käännetty viroksi, unkariksi ja tanskaksi. Tiedot täältä.

Kommentit

  1. Everstinna on ilahduttava tähti kotimainen kirjallisuuden taivaalla<3

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, että Everstinna on viime vuodeen parhaimmistoa kotimaisessa kirjallisuudessa. Loistava murrekirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Everstinna on loistava monessa mielessä.

      Poista
  3. Everstinna toimii kyllä niin hyvin äänikirjana! Lukija on taitava, murre sujuu ja minäkerronta on mielestäni erityisen sopiva äänikirjaan. Hieno romaani, yksi viime vuoden parhaimmista kotimaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku kirja pitäisi kokea nimenomaan äänikirjana, niin ehdottomasti Everstinna. Mainio kokemus!

      Poista
  4. Everstinna on hurja kirja. Minunkin kirjalistallani se on korkealla. Äänikirjana kuuntelu kiinnostaa minua juuri tämän kirjan suhteen, sillä kielen poljento ja voima on siinä niin keskeistä, ainakin lukijan täytyy olla luonteva pohjoisennpuhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja Everstinna tosiaan on. Äänikirjana romaani toimi minulle mainiosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…