Siirry pääsisältöön

Jessica Knoll: Onnentyttö

"Olen TifAni FaNelli. Olen kaksikymmentäyhdeksänvuotias, ja marraskuun kahdestoista päivä vuonna 2001 olin neljätoistavuotias."
Jessica Knoll: Onnentyttö
(Bazar 2017)
Alkuteos Luckiest Girl Alive 2015
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn,
kestp 14h 26min.

Storytelin äänikirjavalikoimaa selatessa silmiin osui Jessica Knollin romaani Onnentyttö, joka vaikutti kuvauksen perusteella lupaavalta:
Anilla on kaikki, mitä nuori newyorkilaisnainen voi vain haluta: upea työpaikka trendikkäässä naistenlehdessä, komea sulhanen seurapiirien huipulta sekä vaatekaappi ja tyylitaju, joka jähmettää kovimmankin fashionistan. Vaikka elämä on kuin suoraan satukirjasta, prinsessassa itsessään on kuitenkin jotakin pahasti pielessä.
Menneisyys ei jätä rauhaan. Järkyttävä tapaus Anin kouluvuosilta kiinnostaa mediaa yhä, ja Ani on lupautunut kertomaan oman versionsa tapahtumista dokumentissa, jonka kuvaukset tehdään hänen hääjuhlassaan. Samalla Ani haluaa näyttää kaikille, millainen menestyjä hänestä on tullut, mutta veitsenterävät muistikuvat alkavat puhkoa imagon pintaa, ja Ani joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa.
Odotuksiani tarina ei kuitenkaan onnistunut täyttämään. Päähenkilö Ani ei ole edes ärsyttävä vaan lähinnä tympäännyttävä, mitenkään hän ei onnistu sympatioita herättämään (paitsi ehkä ihan lopussa, kun hän tekee elämäänsä koskevan jyrkän suunnanmuutoksen). Eikä hän siis kummemmin herätä tunteitakaan.

Tarina on ikään kuin kaksiosainen. Alussa ylistetään (liian pitkään) Anin hyvää asemaa, rohkeaa työtä ja rikasta poikaystävää. Varsinkin rikasta poikaystävää ja hyvää asemaa, ikään kuin ne olisivat elämän tärkeimmät seikat.

Ennen kuin päästään tarinan pihviin, ehdin jo tympääntyä päähenkilön lisäksi myös tarinaan. En odottanut kuulevani hehkutusta etuoikeutetusta metropolielämästä, mutta sitä saan kuulla kyllikseni.

Lopulta sitten päästään puimaan sitä, mitä Anin menneisyydessä on tapahtunut. Koulutragedia teinivuosilta on pelottava, mutta jollain tapaa se jää liian irralliseksi suhteessa kaikkeen muuhun.

Jessica Knoll kirjoittaa kyllä sujuvasti ja rakentaa tarinaa taiten paljastaen vähä vähältä, mitä viisitoista vuotta ennen tarinan nykyhetkeä tapahtui. Minuun Onnentyttö ei kuitenkaan vedonnut vaan tarina jätti kylmäksi, sillä liiallinen annos kevyttä viihdettä peitti kermavaahdon tavoin alleen vakavamman osan, jolle olisin kaivannut enemmän tilaa. Annika ja Mari kuitenkin pitivät kirjasta huomattavasti minua enemmän.

Helmet 2017 -haasteeseen saan tällä kirjalla ilmeisimmin viimeisen suoritusmerkintäni: 30. Kirjan nimessä on tunne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…