Siirry pääsisältöön

Elina Järvi ja Olga Poppius: Elämäni ennen kuolemaa

"Saara ei nykyään aktiivisesti mieti onnettomuutta ja sen tuomaa elämänmuutosta. 'Olen puhunut paljon onnettomuudesta ja aiemmasta elämästäni, eikä se ole tuottanut ongelmia. Mutta kun asiaa uppoutuu pohtimaan syvemmin, on se edelleen tosi vaikaa. Kun ajattelee, että tuossa entinen Saara ja tuossa nykyinen, siinä on aivan valtavan suuri ero.'"
Elina Järvi ja Olga Poppius:
Elämäni ennen kuolemaa
(Like 2017)
367 sivua

Elämäni ennen kuolemaa on painava teos. Ei niinkään kokonsa vaan ennemminkin sisältönsä puolesta. Se on myös raskas ja raastava mutta ehkä juuri sen vuoksi ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Elina Järvi on kerännyt teokseen viisitoista todellista kertomusta ihmisistä, jotka ovat kohdanneet elämässään valtavan kriisin. Olga Poppiuksen kuvat täydentävät teosta onnistuneesti.

Kirjaa varten haastateltujen henkilöiden eteen on saattanut sattua sairastuminen tai liikenneonnettomuus, ja seurausten kanssa on pitänyt vain elää, vaikka koko elämä on saattanut mullistua täysin päälaelleen. Yksi kirjan tärkeimmistä muistutuksista onkin se, että kaikkea ei kukaan voi hallita. Elämä voi yllättää hyvinkin ikävästi, vaikka kuinka olisi tietoisesti rakentanut omasta tarinastaan haluamansa kaltaista.

Kirjaa ei kykene lukemaan hetkessä vaan se vaatii aikaa. Jotkut kertomukset ovat niin sydäntä särkeviä, että kuivin silmin niitä ei kykene lukemaan. Turhan monessa kohtalossa toistuu se, miten vaikeaa on saada apua, jota tarvitaan. Hyvinvointivaltiomme huolenpidossa on edelleen epäkohtia, jotka kaipaavat paikkaamista.

Elämäni ennen kuolemaa on tummasävyinen kokoelma todellisia kohtalontarinoita. Tummasävyisyyden keskellä on myös valoa, murheen keskeltä löytyy iloakin.
"Hämmästyin, miten paljon itsestään pystyy löytämään voimaa ja kuinka paljon minulla todella oli elämänhalua."
Elämäni ennen kuolemaa muistuttaa elämän arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Kirjan luettuani yritin miettiä, mitkä tarinat olivat niitä, jotka jäivät vahvimmin mieleen. Sitten totesin, että jokaisella tarinalla on paikkansa ja jotain tärkeää sanottavaa. Niinpä en halua asettaa aitojen henkilöiden kertomuksia minkäänlaiseen järjestykseen vaan toivon, että hieno ja ajatuksiin voimakkaasti jäävä teos löytää lukijoiden pariin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Mai ja Pauline von Dahl.

Kommentit

  1. Mä en ole tohtinu vielä aloittaa tätä.. kyllä varmaan saa taas itkua tuhertaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kun muistutit tästä kirjasta! Aikomukseni on ehdottomasti ollut lukea tämä. Osin samojen tekijöiden Error - mielen häiriöitä oli vuoden 2016 parhaita tietokirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun muistutit Errorista, se minun on tarkoitus lukea.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…