Siirry pääsisältöön

Toinen tuntematon

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki."
Antti Heikkinen: Jauhot
Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.):
Toinen tuntematon
(WSOY 2017)
376 sivua

Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 22 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu
Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala,
Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, 
Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. Projektista löytyy lisätietoa täältä.

Iloinen olen myös siitä, että idea toimii. Toinen tuntematon on mielestäni mainio lisä Linnan klassikkoromaanin rinnalle. Novellikokoelma kunnioittaa vanhaa mutta myös uudistaa sitä klassikolle kunniaa tehden. Jokaisen novellin alussa on sitaatti Tuntemattomasta sotilaasta. Novellit kytkeytyvät sitaatteihin ohuemmin tai tiukemmin, mutta yhtä kaikki, katkelmat tarjoavat lukijalle mahdollisuuden orientoitua tulevaan ja saada mukaan lukumatkalle henkäyksiä Linnan teoksen maailmasta.
Vera oli tyttö, jonka edessä melkein jokainen mies olisi tuntenut itsensä hieman epävarmaksi.
Väinö Linna, Tuntematon sotilas 
Naishahmot novelleissa ovat moninaisia. On äitiä, lottaa, sisarta, rakastettua ja tytärtä. Ollaan kotona kaipaamassa, rintamalla auttamassa tai kokonaan toisessa ajassa katsomassa menneeseen. Tavat kertoa vaihtelevat, näkökulmat muuttuvat, ja siten kokoelmasta syntyy antoisa ja rikas sukellus Tuntemattoman sotilaan maailmaan.

Välttämätöntä ei ole tuntea Linnan romaania, kun novellikokoelmaan tarttuu. Syvyyttä lukukokemukseen kuitenkin saa, jos Tuntematon sotilas on jollain tasolla tuttu.

Väistämättä käy niin, että joku novelli tulee ohitettua kohtuullisen nopeasti, kun taas toinen jää mieleen pidemmäksi aikaa. Novellihaasteessa peukutan seuraavia tekstejä: Hanna Weseliuksen Carola Mäkisen isoisä on raikas avaus kokoelmalle ja saa peukutuksen sävynsä ansiosta, Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle taas sykähdyttää, raastaakin, kun äiti suree poikansa traagista kohtaloa - peukku henkilöhahmolle eli äidille. Hienovaraisesti lotan mielenmaisemaan pureutuu puolestaan Laura Lähteenmäki novellissaan Tummuva vihreys. Lähteenmäen novellista peukutan konfliktia, joka ajaa Railia eristäytymään muista. Katja Kettu taas lunastaa odotukset hienosti novellillaan Juro ja Rukka ja saa minut kiittämään tapahtumapaikkaansa.

Kovin olen iloinen siitäkin, että tulin Toisen tuntemattoman omaan kirjahyllyyn ostaneeksi. Kokoelmassa riittää ammennettavaa monelle lukukerralle.

Toisen tuntemattoman ovat lukeneet myös ainakin Tuija, Marjatta ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Olet aloittanut tosi hyvällä lainauksella Lyyti Rokan ajatuksista. Tämä kirja pitää laittaa hyllyyn Tuntemattoman sotilaan kumppaniksi.
    Odotan kovasti myös Aku Louhimiehen Tuntematon-leffan näkemistä, jossa Paula Vesala esittää Lyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkiseltä lainaamani ote sykähdytti: se on samaan aikaan hupaisa ja murheellinen.
      Elokuvan olen menossa katsomaan torstaina. Innolla odotan - ja voi olla, että sen jälkeen palaan Toisen tuntemattoman pariin.

      Poista
  2. Tämä kirja on minulla jo lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Aion kyllä tarttua tähän mahdollisimman pian, sillä alkuun valitsemasi sitaatti vangitsi huomioni siinä määrin, että tämä kiilaa nyt lukujonossani kärkipäähän!

    VastaaPoista
  3. Olen parhaillaan kuuntelemassa tätä äänikirjana. Olen samaa mieltä, että kokonaisuus toimii (ja on oivallinen ideakin koko tämä kirja!), mutta toiset jäävät paremmin mieleen kuin toiset. Se kuuluu tällaisen kirjoituskokoelman luonteeseen. Mietin juuri, että joihinkin voisin palata uudelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisuomalaisen arvostelussa moitittiin teosta lievästä epätasaisuudesta. Minusta juuri epätasaisuus kuuluu tällaiseen antologiaan, ja varmaan lukijasta riippuu, mikä novelli vetoaa ja mikä ei.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok