"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.
Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?
Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ystävät. Willem haaveilee näyttelijän urasta, JB halajaa taiteen pariin ja Malcolmia kiinnostaa arkkitehtuuri. Jude puolestaan suuntautuu jurismin alalle. Kaikki neljä saavuttavat unelmiaan ja toteuttavat toiveitaan, mutta silti Pientä elämää varjostaa murheellinen alavire, kaiken yllä leijuu kysymys ihmisyydestä, elämisen merkityksestä ja olemisesta suhteessa toisiin.
Hanya Yanagihara kuvaa vivahteikkaan kauniisti ja psykologisesti osuvasti henkilöitään. Erityisesti Jude piirtyy esiin moniulotteisena hahmona, jossa riittää tutkittavaa. Onko hänen elämäntarinansa täysin uskottava, sitä jäin miettimään, mutta toisaalta optimistisesti haluan suoda edes hitusen onnea ihmiselle, jota on kohdeltu kaltoin. Tarinassa rohjetaan tarttua myös nurjiin puoliin, ja paikoin väkivallan kuvaus raastaa. Pieni elämä koskettaa, jopa satuttaa, eikä päästä irti otteestaan kovin pian, vaikka kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.
Pieni elämä on tiiliskivi, joka vie maailmaansa. Matka ei aina, ei edes kovin usein, ole kovin miellyttävä, mutta se on ehdottomasti tekemisen arvoinen. Yanagihara käsittelee esimerkiksi rakkautta, ystävyyttä, traumatisoituneisuutta, seksuaalisuutta, menneisyyden varjoja, mielenterveyttä ja häpeää upealla tavalla. Kerronta on runsasta, paikoin rönsyilevääkin, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Asiaan kuuluu, että asioille annetaan aikaa: hätäilemisestä ei kirjailijaa voi mitenkään syyttää.
Romaanin tarina on lohduton, murheellinen ja jopa ahdistava. Mutta erityisellä tavalla se myös kannattelee lukijaansa, ei sysää liian syvälle. Pieni elämä on tämän kirjavuoden parhaita käännöskirjoja, ja vaikea on kuvitella, että kovin pian eteen osuisi toista kirjaa, joka vetoaisi tunteisiin yhtä suuresti.
Helmet 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja.
Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjavinkit ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.
 |
| Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi 2017) Alkuteos A Little Life 2015 Suomentanut Arto Schroderus 939 sivua |
Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?
Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ystävät. Willem haaveilee näyttelijän urasta, JB halajaa taiteen pariin ja Malcolmia kiinnostaa arkkitehtuuri. Jude puolestaan suuntautuu jurismin alalle. Kaikki neljä saavuttavat unelmiaan ja toteuttavat toiveitaan, mutta silti Pientä elämää varjostaa murheellinen alavire, kaiken yllä leijuu kysymys ihmisyydestä, elämisen merkityksestä ja olemisesta suhteessa toisiin.
Jos olisin toisenlainen ihminen, sanoisin ehkä, että koko tämä välikohtaus on vertauskuva elämälle yleensä: jotain särkyy, ja joskus se korjataan, mutta useimmiten sitä tajuaa, että vaikka kuhmuja tulee minne tulee, elämä pyrkii hyvittämään menetykset, joskus jopa ylenpalttisesti.Ehkä elämä tosiaan pyrkii hyvittämään menetyksiä, jopa Juden, jonka saamat kuhmut ovat käsittämättömän suuria ja kipeitä. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, voiko kaiken korjata tai hyvittää. Entä mikä on ihmisen oma vastuu eheytymisen tiellä?
Hanya Yanagihara kuvaa vivahteikkaan kauniisti ja psykologisesti osuvasti henkilöitään. Erityisesti Jude piirtyy esiin moniulotteisena hahmona, jossa riittää tutkittavaa. Onko hänen elämäntarinansa täysin uskottava, sitä jäin miettimään, mutta toisaalta optimistisesti haluan suoda edes hitusen onnea ihmiselle, jota on kohdeltu kaltoin. Tarinassa rohjetaan tarttua myös nurjiin puoliin, ja paikoin väkivallan kuvaus raastaa. Pieni elämä koskettaa, jopa satuttaa, eikä päästä irti otteestaan kovin pian, vaikka kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.
Pieni elämä on tiiliskivi, joka vie maailmaansa. Matka ei aina, ei edes kovin usein, ole kovin miellyttävä, mutta se on ehdottomasti tekemisen arvoinen. Yanagihara käsittelee esimerkiksi rakkautta, ystävyyttä, traumatisoituneisuutta, seksuaalisuutta, menneisyyden varjoja, mielenterveyttä ja häpeää upealla tavalla. Kerronta on runsasta, paikoin rönsyilevääkin, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Asiaan kuuluu, että asioille annetaan aikaa: hätäilemisestä ei kirjailijaa voi mitenkään syyttää.
Romaanin tarina on lohduton, murheellinen ja jopa ahdistava. Mutta erityisellä tavalla se myös kannattelee lukijaansa, ei sysää liian syvälle. Pieni elämä on tämän kirjavuoden parhaita käännöskirjoja, ja vaikea on kuvitella, että kovin pian eteen osuisi toista kirjaa, joka vetoaisi tunteisiin yhtä suuresti.
Helmet 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja.
Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjavinkit ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.
Minä pidin tästä teoksesta kovasti. Henkilötarinat eivät välttämättä ole täysin uskottavia, mutta syvälle ne kyllä menevät. Kirjan ahdistava mutta ajatuksia herättävä tunnelma jää riipimään mieltä pidemmäksi aikaa.
VastaaPoistaSirri, kiva kuulla, että sinäkin pidit. Henkilötarinat tosiaan menevät syvälle, ja ehkä siinä ei enää tarvitsekaan miettiä, ovatko ne uskottavia.
PoistaPieni elämä on melkoinen järkäle, jonka lukeminen otti hetkittäin koville, mutta joka kokonaisuutena vei mukanaan. Koskettava, hurja, ruma ja kauniskin kirja.
VastaaPoistaKatja, tiivistät kyllä hyvin neljään adjektiiviin Pienen elämän. Helpolla kirja ei lukijaansa päästänyt mutta jätti vahvan jäljen.
PoistaVoi Jude liian rankka elämä.
VastaaPoistaNiinpä, Mai.
Poista