"Samassa kuului vihainen sihahdus, ja jokin olento ponnahti hetkeksi kuopasta esiin. Tenho hieraisi silmiään hämmästyneenä. Olento oli näyttänyt muhkuraiselta nauriilta. Ahma perääntyi surkeasti ulisten kuono entistä enemmän veren peitossa."
Ikimetsien sydänmailla on Metsän kansa -sarjan avausosa, joka vie lukijan tutustumaan 1400-luvun Savoon ja Savossa asuviin ihmisiin, erityisesti Juko Rautaparran uudisraivaajaperheeseen. Perheessä on kolme lasta, joiden näkökulmista arkista elämää murheineen ja iloineen tarkastellaan: Heiska haluaa erämieheksi, Varpu kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä ja Tenho on kiinnostunut metsän salaisuuksista, joita tuntuu riittävän.
Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, miten surut pitää jättää taakse ja katse kohdistaa tulevaisuuteen.
Elo 1400-luvulla Savon sydänmailla ei tietenkään ole mutkatonta, vaan töitä on kaikkien tehtävä, jotta saadaan leipää pöytään. Omia haasteitaan arkeen tuovat ihmiset, jotka eivät ole asialla hyvin tarkoituksin vaan ajavat omia tarkoitusperiään. Tehdyt ratkaisut eivät aina ole reiluja mutta jotain viehkoa on siinä, miten Juko vastoinkäymisiin suhtautuu ja lapsiaan opastaa.
Kiehtova lisä arjessa on se, miten luonto on kiinteä osa elämää. Eikä luonto suinkaan tarkoita vain riistaa, puita ja marjasatoa, vaan myös esimerkiksi maahisia, jotka saattavat johtaa kulkijan metsänpeittoon.
Uudisraivaajaromaanista muualla: Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Kirsin kirjanurkka, Kirja hyllyssä ja Kulttuuri kukoistaa.
Helmet 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa.
 |
| Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla (Gummerus 2017) 680 sivua |
Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, miten surut pitää jättää taakse ja katse kohdistaa tulevaisuuteen.
Elo 1400-luvulla Savon sydänmailla ei tietenkään ole mutkatonta, vaan töitä on kaikkien tehtävä, jotta saadaan leipää pöytään. Omia haasteitaan arkeen tuovat ihmiset, jotka eivät ole asialla hyvin tarkoituksin vaan ajavat omia tarkoitusperiään. Tehdyt ratkaisut eivät aina ole reiluja mutta jotain viehkoa on siinä, miten Juko vastoinkäymisiin suhtautuu ja lapsiaan opastaa.
Kiehtova lisä arjessa on se, miten luonto on kiinteä osa elämää. Eikä luonto suinkaan tarkoita vain riistaa, puita ja marjasatoa, vaan myös esimerkiksi maahisia, jotka saattavat johtaa kulkijan metsänpeittoon.
Maahiset olivat karvaisia ja muhkuraisia, vaikkakin ihmisen kaltaisia, mutta ne olivat epämiellyttävällä tavalla nurinkurisia. Ruumiinosat näyttivät olevan väärillä paikoilla. Kun kauempana oleva maahinen käveli lähemmäs, se näytti jopa kävelevän takaperin.Ikimetsien sydänmailla on onnistunut avaus Metsän kansa -sarjaan, vaikkakin kerronnassa ja dialogissa tietynlaista kankeutta onkin. Ajoittain mietin myös sitä, kuinka sattuvia nykykieliset ilmaukset 1400-luvulla eläneiden suussa ovat. Kuitenkin kansanperinteestä ja luonnon mystiikasta ammentava romaani on toimiva seikkailukertomus, joka on oivallisesti rytmitetty siten, että tapahtumia ei vyörytetä liikaa päälle mutta lukijaa ei myöskään uuvuteta pitkitetyillä suvantokohdilla, jos toki tiivistämisen varaakin tarinassa hieman olisi. Tiiliskiviolemuksen ei pidä antaa säikäyttää, sillä hyvää tarinaa etsivälle Ikimetsien sydänmailla on hyvä valinta. Romaanin ansiot ovat nimenomaan tarinassa, joka on kiehtova.
Uudisraivaajaromaanista muualla: Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Kirsin kirjanurkka, Kirja hyllyssä ja Kulttuuri kukoistaa.
Helmet 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa.
Tämä oli kyllä hieno historiallinen teos. Kieli oli ehkä turhan nykyaikaista, jopa ihmiset puhuivat nykykieltä.
VastaaPoistaKieli tosiaan kiinnitti huomiota vähän väärällä tavalla, mutta muutoin pidin kovasti.
PoistaMinua ei haitannut lainkaan nykykielisyys, mutta kuten sanoit, kerronnassa ja dialogissa oli tiettyä kömpelyyttä. Tiivistämisen varaa olisi ollut. Tarinana kuitenkin ja etenkin vanhojen tapojen ja myyttien vuoksi erittäin ansiokas pakkaus!
VastaaPoistaJännästi kävi niin, että tarina vei mennessään eivätkä kömpelyydet lopulta vaivanneet kovin paljon. Ansiokas pakkaus, todellakin.
Poista